Mitä kuuluu uudelle arkkitehtuuri- ja designmuseolle?

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseohanke kutsui hankkeesta kiinnostuneet avoimeen keskustelutilaisuuteen Helsinkiin 14. kesäkuuta. Kauniina alkukesän päivänä Sofia Helsingin valoisaan Sonckin saliin kerääntyi koko joukko innokkaita osallistujia, ja myös verkossa tilaisuuteen osallistui kymmeniä hankkeesta kiinnostuneita. Läsnä oli monipuolinen joukko arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, muotoilun ja museoalan osaajia sekä muita hankkeelle läheisiä sidosryhmiä, ammattilaisia ja kaupunkilaisia.

”Mitä kuuluu uudelle arkkitehtuuri- ja designmuseolle? Hyvää kuuluu! Uusi säätiö on perustettu ja monet erilaiset tahot ovat sitoutuneet hankkeeseen tekemään tästä toden”, hankejohtaja ja Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja Kaarina Gould avasi tilaisuuden.

Tavoite on tehdä maailman paras arkkitehtuuri- ja designmuseo Helsinkiin. Julkinen keskustelu aiheesta on keskittynyt uuteen museorakennukseen. Gould nosti esille, että vähintään yhtä tärkeä on kysymys siitä, millainen uusi museoinstituutio Suomeen on syntymässä.

Uuteen museoon sulautuu aikanaan kaksi museota, Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo. Molemmat näistä toimivat tällä hetkellä tiloissa, joita ei ole suunniteltu museokäyttöön ja jotka eivät ole museotoiminnan näkökulmasta tarkoituksenmukaisia. Uusi museorakennus tarvitaan, jotta museo voi vastata sille asetettuihin odotuksiin, tarjota käyttäjilleen ajanmukaisia elämyksiä ja palveluita.

”Toukokuussa perustettu Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö on käynnistänyt toimintansa kesäkuun alussa. Uudessa kaupungin ja valtion välisessä yhteistyösopimuksessa on perusteilla myös uusi kiinteistöosakeyhtiö, joka säätiön rinnalla tulee kehittämään museorakennusta. Se on merkittävä uusi sitoumus kaupungilta ja valtiolta”, Gould kertoi.

Museohanketta kehystää Eteläsataman Makasiinirannan alue, josta on parhaillaan käynnissä erillinen suunnittelukilpailu. Kilpailun toinen vaihe on juuri ratkeamassa, ja neljän ehdokkaan arviointi jatkuu koko syksyn. Makasiinirannan kilpailu ei sisällä museon suunnittelua, vaan hankkeet ovat itsenäisiä. Museon suunnitteluratkaisua varten järjestetään erillinen kilpailu, joka voisi avautua ensi vuonna.

”Tärkeä asia on se, miten uusi museo toimii arkkitehtuuri- ja designalojen kehittämisen ja kehittymisen alustana. Vastuullisuuden näkökulmasta keskeinen kysymys on se, miten rakennamme organisaation, joka on aidosti inklusiivinen. Se ei voi olla ulkokohtaista, vaan sen pitää tulla sisältäpäin. Olemme isojen rakenteellisten kysymysten äärellä, kun pohdimme ketkä meillä kouluttautuvat näille aloille”, Gould päätti alustuksensa.

”Että voi vain tulla – ja kokea”

Tilaisuuden yhteydessä järjestettyyn paneelikeskusteluun osallistui neljä ammattilaista eri aloilta: kuraattori ja kirjoittaja Nimco Kulmiye Hussein, toimittaja, yrittäjä ja Finnish Design Infon projektipäällikkö Katja Lindroos, Helsingin taide- ja kulttuurivisiotyöryhmän puheenjohtajana toiminut Helsingin kaupunginorkesterin intendentti Aleksi Malmberg sekä arkkitehtiliitto SAFA:n varapuheenjohtaja, arkkitehti Inari Virkkala.

Panelistit pohtivat museon mahdollisuuksia ja toivottuja painotuksia monista eri näkökulmista. Keskustelu polveili tulevan museon nimikysymyksestä verkostoihin, joita sen ympärille tulisi rakentaa. Panelisteille esitettiin kysymyksiä ja kommentteja sekä paikan päällä että verkossa.

Niin panelistit kuin muutkin osallistujat toivoivat museosta suunnittelualojen sisällön ja laadun kirittäjää, joka olisi avoin mahdollisimman monelle. Maailman parhaan museon rinnalle toivottiin maailman parasta prosessia.

”Muotoilun alalla on oltava globaali melkein heti, kun tulee alalle. Suomen markkina on pieni. Emme voi lähteä liikkeelle omasta erinomaisuudestamme, vaan meidän täytyy pystyä tuomaan esille sitä, mikä meistä on tärkeää. Siinä on jännittävä ero, sillä kun nostamme esiin meille tärkeitä kysymyksiä, kutsumme muut mukaan. Meillä ei vielä ole riittävästi työkaluja sellaiseen kansainväliseen viestintään, joka olisi aidosti vuorovaikutteista ja joka kutsuisi puoleensa”, Katja Lindroos pohti museon mahdollista vaikutusta suomalaisiin suunnittelualoihin.

”Itse ajattelen museossa käyvän ihmisen näkökulmasta olevan viisi tärkeää asiaa – että siellä voi vaikuttua, nauttia, oppia, osallistua ja jakaa”, kiteytti Aleksi Malmberg.

Panelistit pitivät avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta erityisen tärkeinä aspekteina, jotka olisi huomioitava hankkeen joka vaiheessa. Arkkitehtuuri ja muotoilu koskettavat jokaista, ja tämä olisi tehtävä näkyväksi uudessa museossa. Ratkaisuja kannattaa hakea kansallisten ja kansainvälisten verkostojen kautta.

”Sosiaalisessa mediassa tapahtuva keskustelu arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta on usein repivää. Voisiko museo tuoda keskusteluun syvällisyyttä asiantuntemuksen kautta? Voisiko museo olla rauhallinen keskusteluareena arkkitehtuuri- ja kaupunkisuunnittelukeskustelulle?” kysyi Inari Virkkala.

”Mietitään museon tiloja ja tapahtumia niin, että ne huomioivat ja ovat avoimia. Ei tarvitse tietää mitään, kun tulee museoon. Voi tulla vain ihmettelemään, se olisi hyvä lähtökohta. Että voi vain tulla – ja kokea”, summasi Nimco Kulmiye Hussein.

Tilaisuuden edetessä myös muut osallistujat esittivät erilaisia puheenvuoroja. Esille nousi monia aiheita: hiilineutraalit tavoitteet, uudenlainen pedagogiikka, museo arkkitehtuurin ja muotoilun hiukkaskiihdyttimenä… Entä miten käsityöt ja käsillä tekeminen voisivat olla mukana konseptissa? Lopuksi tuotiin esille myös nykyisten museoiden pitkät perinteet ja millaisia oppeja niistä tulisi ottaa mukaan. Varmaksi voi katsoa, että uusikaan museo ei unohda Alvar Aaltoa.