Kirjoittaja: Maire Mattinen
Julkaistu: 27.8.2026

LUE ARTIKKELI

1960–70-luvut muistetaan ajanjaksona, jolloin Suomessa purettiin ennennäkemätön määrä rakennuksia. Myöhemmin on puhuttu jopa purkuvimmasta, jolta eivät säästyneet myöskään nykyään itsestään selvästi arvokkaana kulttuuriperintönä pidetyt uusrenessanssi- ja jugendtalot. Puhuttiin ”Turun taudista”, ja Helsingin Puu-Käpylän ja Tampereen Pispalan kaltaiset alueet olisi menetetty, elleivät eri kansalaisryhmät ja arkkitehtikunta olisi heränneet vastustamaan vääjäämättömältä näyttävää kehitystä.

Maire Mattinen käy artikkelissaan läpi tätä suomalaisen arkkitehtuurihistorian vaihetta, joka johti myös siihen, että rakennussuojelu sekä laajempien aluekokonaisuuksien ja teollisuusmiljöiden suojelu alkoi saada lainvoimaisen aseman ja vakiintua osaksi rakennetun ympäristön kehittämistä. Artikkeli on erittäin ajankohtainen, sillä 2020-luvulla purkutahti on Suomessa ollut jopa kiivaampi kuin 50 vuotta sitten. Mattinen kysyykin artikkelinsa lopuksi ”miten tämän päivän purkuvimman pyörteissä voimme hyödyntää 1970-luvun kokemuksia, jotta välttyisimme ylilyönneiltä. Olisiko meidän syytä ottaa oppia siitä, miten tuolloin onnistuttiin purkuaallon taltuttamisessa samalla, kun toimittiin energiakriisin ja laman uhan olosuhteissa ja siitä, että oleva arkiympäristö on arvokas voimavara, vaikkei sen arvostaminen vielä olekaan yhteisesti jaettua?”

Arkkitehtuuri- ja designmuseo julkaisee artikkelin kunnioittaakseen 8.9.2025 äkillisesti menehtyneen Maire Mattisen mittavaa rakennussuojelun piirissä tekemää elämäntyötä. Artikkeli on ilmestynyt vuonna 2023 museon julkaisemassa Murrosten vuosikymmen: Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa -teoksessa.