Aalto Design – Hyvinvoinnin muodot
Näyttelytekstit selkokielellä
1. Aalto Design – Hyvinvoinnin muodot
Aino, Alvar ja Elissa Aalto ovat
suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun
tunnetuimpia suunnittelijoita.
Aino ja Alvar Aalto olivat naimisissa
Aino Aallon kuolemaan asti.
Elissa ja Alvar Aalto menivät naimisiin vuonna 1952.
Aallot suunnittelivat monia tunnettuja rakennuksia,
huonekaluja ja esineitä.
Näitä huonekaluja ja esineitä sanotaan designiksi.
Sana design on englantia.
Se tarkoittaa muotoilua ja suunnittelua.
Aallot suunnittelivat asioita eri tavalla
kuin muut sen ajan suunnittelijat.
He suunnittelivat rakennuksia,
huonekaluja ja esineitä niin,
että ne auttavat ihmisiä voimaan hyvin.
Monet Aaltojen rakennukset ja esineet
ovat nykyään klassikoita.
Klassikko on esimerkiksi esine,
joka on aina tyylikäs ja arvostettu.
Ihmiset haluavat edelleen koteihinsa esineitä,
joita Aallot suunnittelivat.
Aaltojen ajatus hyvästä suunnittelusta
kehittyi monen vuoden aikana.
He alkoivat suunnitella Paimion parantolaa
vuonna 1929,
ja se valmistui vuonna 1933.
Parantola teki Aino ja Alvar Aallosta
tunnettuja arkkitehteja ympäri maailmaa.
Sen jälkeen Aallot alkoivat
suunnitella rakennuksia niin,
että he ajattelivat vielä enemmän
ihmisen hyvinvointia.
Aallot valitsivat sellaisia materiaaleja,
joiden koskettaminen ja katsominen
tuntuu hyvältä.
Myös yksityiskohdat, valo ja ympäristö
olivat heille tärkeitä.
Aallot halusivat,
että luonto, ihminen
ja rakennettu ympäristö
ovat tasapainossa
ja yhteydessä toisiinsa joka päivä.
Tämä näkyy myös siinä,
millaisia muotoja
Aaltojen rakennuksissa ja esineissä oli.
Alvar Aalto on sanonut,
että muoto on mysteeri.
Se antaa ihmiselle kuitenkin erilaisen hyvän olon
kuin mitä rahalla saa.
Tässä näyttelyssä esittelemme Aaltojen suunnittelua,
joka korostaa hyvinvointia.
Etsimme tänä päivänä ratkaisuja,
jotka edistäisivät ihmisten ja luonnon hyvinvointia.
Mitä voisimme oppia Aino, Alvar ja Elissa Aallolta?
2. Hyvinvointia materiaaleista: Taivutetut puuhuonekalut
Monet suunnittelijat
käyttivät huonekaluissa teräsputkea,
mutta Aallot suosivat puuta.
He ajattelivat,
että ihmisille oli miellyttävämpää
katsoa ja koskettaa puuta
kuin kiiltävää teräsputkea.
Käsittelemätön puu oli kuitenkin kulmikasta,
eli erilaista kuin ihmisen muodot.
Alvar Aalto ja puuseppä Otto Korhonen
halusivat taivuttaa puuta,
joten he kehittivät uusia menetelmiä.
He käyttivät kuumaa vesihöyryä ja liimaa
ja saivat puun ja vanerin taipumaan.
Vuonna 1932 syntyi Paimio-tuoli,
joka on nykyään ikoninen
eli todella tunnettu huonekalu.
Samalla alkoi huonekalujen sarjatuotanto.
Sarjatuotannossa huonekalujen osat
valmistetaan ja kootaan tehtaassa liukuhihnalla.
Se on tehokkaampaa
kuin jos puuseppä tekisi yhden tuolin
alusta loppuun asti.
Sarjatuotannon ansiosta oli mahdollista valmistaa
paljon samanlaisia huonekaluja nopeasti.
Alvar Aalto tutki puuta ja vaneria huolellisesti.
Voit nähdä näyttelyn istuimista,
miten Alvar Aallon suunnittelu on kehittynyt.
1930-luvun huonekaluissa puu ja vaneri
on pakotettu taipumaan.
1950-luvun viuhka- eli X-jalka
muistuttaa enemmän sitä,
miten puu kasvaa luonnollisesti.
3. Hyvinvointia maisemasta: monumentaalisuudesta vuoropuheluun maiseman kanssa
Tämän osan rakennukset
ja niiden suunnitteluvuodet:
- Paimion parantola 1929–1933
- Villa Mairea 1938–1939
- Säynätsalon kunnantalo 1949–1952
- Finlandia-talon kongressisiipi 1973–1975
1920-luvulla Alvar Aalto ajatteli,
että ihminen voi tehdä
maisemasta paremman.
Hänen mukaansa rakennus ja sen ympäristö
olivat erillään luonnosta.
Tämä ajatus näkyy Paimion parantolassa:
parantola on suuri valkoinen rakennus,
joka erottuu selkeästi mäntymetsästä.
1930- ja 1950-lukujen aikana
Aallot alkoivat ajatella maisemasta eri tavalla.
He suunnittelivat rakennuksia niin,
että ne sopivat hyvin yhteen maiseman kanssa.
Aallot ajattelivat,
että sellaiset rakennukset lisäävät
ihmisten hyvää oloa.
Villa Mairea Porin Noormarkussa
sopii hyvin yhteen sen pihan muotojen,
puiden ja pensaiden kanssa.
Talon terassit ja katokset
ovat kuin siirtymä sisätilasta
vapaaseen luontoon.
Aallot ajattelivat tuolloin,
että luonto oli kokonaisuus,
joka on jo olemassa.
He eivät halunneet vain muokata luontoa.
He yrittivät ymmärtää luontoa
ja seurata sen muotoja.
Säynätsalon kunnantalo
oli taas uusi vaihe Aaltojen arkkitehtuurissa.
Rakennus sopii maastoon,
ja lisäksi Aallot loivat jotain uutta:
He rakensivat sisäpihalle nurmikentän,
joka on korkeammalla
kuin muu rakennuspaikka.
Nurmikenttä ei ole luonnon vastakohta
vaan luonnon uusi kerros.
4. Unohtuneet ideaalit? Helsingin keskustasuunnitelma 1959–1973
Vuonna 1959 Helsingin kaupunginvaltuusto pyysi,
että Aallon arkkitehtitoimisto suunnittelisi
Helsingin uuden keskustan.
On hieman yllättävää,
että Aalto ei arvostanut Töölönlahtea.
Hänen suunnitelmassaan
lahden eteläosan päällä on betonikansi,
ja itäosa on moottoritietä.
Aalto suunnitteli puiston rannalle rakennuksia,
jotka olivat kuin venetsialaisia palatseja.
Olisiko tämä suunnitelma
tukenut hyvinvointia?
Vaikuttaa siltä,
että Aalto oli unohtanut sen,
miten edelliset työt oli suunniteltu.
On ehkä hyvä,
että suunnitelma ei toteutunut kokonaan.
Nykyään Töölönlahti on tärkeä puistoalue,
jossa kaikki voivat viettää aikaa.
5. Hyvinvointia maisemasta: Rakennus ympäristössään
Tämän osan rakennukset
ja niiden suunnitteluvuodet:
- Paimion parantola 1929–1933
- Kauttuan terassitalo Eurassa 1937–1938
- Sunilan rakennukset Kotkassa 1936–1938
- Villa Mairea Noormarkussa 1938–1939
Aaltojen piirustukset näyttävät,
miten heidän arkkitehtuurinsa kehittyi
ja kuinka ympäristöstä tuli heille tärkeämpi.
Paimion parantola erottuu selkeästi maisemasta.
Se edustaa vielä
käytännöllistä suhdetta ympäristöön.
Silloin ajateltiin,
että metsä auttaa potilaita paranemaan.
Kauttuan terassitalon yhteys ympäristöön
on erilainen.
Rakennus on matala
ja siinä on eri tasoja,
kuten rinteessä.
Pihat, terassit ja puut ovat kuin siirtymä
rakennuksen ja luonnon välillä.
Myös Sunilan rakennukset Kotkassa
sopivat hyvin yhteen
maan muotojen kanssa.
Rakennuksen ja ympäristön suhde
huipentuu Villa Maireassa:
päätyportaikon puinen pylväikkö näyttää siltä,
kuin rakennuksen sisällä olisi puita.
Myös myöhemmissä suunnitelmissa näkyy,
että Aallot halusivat ottaa luonnon huomioon,
kun he suunnittelivat rakennuksia.
Finlandia-talon tontilla kasvoi puita.
Kongressiosan julkisivusta tehtiin aaltoileva,
jotta puita ei tarvinnut kaataa.
6. Kokonaistaideteos: Villa Mairea 1938–1939
Villa Mairea ei ole vain rakennus
vaan ikoninen maisemakokonaisuus.
Aallot suunnittelivat Villa Mairean
Maire ja Harry Gullichsenin yksityistaloksi.
Heidän ei tarvinnut miettiä rahaa
tai tilaajan makua,
vaan he saivat olla todella luovia.
Villa Mairean tunnelma on kodikas.
Huoneet ovat kuin metsän polut,
ja yksityiskohdissa on myös japanilaisia vaikutteita.
Sisätiloista on suora yhteys puutarhaan,
ja puutarhasta on yhteys metsään.
Aallot osasivat kuvitella,
millaista on hyvä elämä.
Mitä voimme oppia Aalloilta,
kun olemme huolissamme
koko planeetan hyvinvoinnista?
7. Hyvinvointiarkkitehtuurin ensi askelia: Paimion parantola (1929–33)
Vuonna 1929 Alvar ja Aino Aalto
voittivat arkkitehtuurikilpailun,
jossa etsittiin suunnittelijaa
Paimion tuberkuloosiparantolalle.
Aalloille oli tuolloin tärkeää,
että rakennusten muodot olivat yksinkertaiset
ja että ne toteuttivat tarkoituksena.
Esimerkiksi jos rakennus oli parantola,
sen piti olla hyvä ja toimiva parantola.
Paimion parantola suunniteltiin niin,
että se oli kuin lääketieteellinen instrumentti,
joka osallistui aktiivisesti potilaiden hoitoon.
Tämä näkyy erityisen selvästi potilashuoneessa:
arkkitehdit ajattelivat potilasta,
joka makasi sängyssä.
Katto maalattiin tummemmaksi kuin seinät,
jotta se ei häikäissyt potilasta.
Huoneen valaistus oli epäsuoraa ja rauhallista.
Pesuallas muotoiltiin niin,
että potilas pystyi pesemään kätensä
istuen tai seisten.
Vesi virtasi hiljaisesti.
Suunnittelijat arvioivat,
kuinka rakennuksen yksityiskohdat
vaikuttivat potilaan lepoon.
Parantola oli kuitenkin eräänlainen käännekohta
Aaltojen tuotannossa.
Sen jälkeen he alkoivat ottaa enemmän huomioon
ihmisen psykologiaa ja aisteja.
8. Ilona Sagar: Other Actors
Paimion parantolaa
ei käytetä enää sairaalana.
Miltä rakennus nykyään tuntuu?
Onko sen arkkitehtuuri edelleen parantavaa?
Taiteilija-tutkija Ilona Sagar on toteuttanut
Other Actors -videoinstallaation.
Se on taideteos,
jossa on ääntä ja liikkuvaa kuvaa.
Teoksessa tarkastellaan sitä,
millainen suhde ihmiskeholla ja rakennuksella on
Paimion parantolassa.
Millainen suhde terveydellä ja arkkitehtuurilla on?
Kuvaushetkellä parantolaa peruskorjataan
ja sen käyttötarkoitus on muuttumassa.
Mikä säilyy jälkipolville,
kun aika kuluu ja toiminnot muuttuvat?
Mikä on arvokasta?
Videolla pohditaan,
miten suhtaudumme arkkitehtuuriin.
Miten voimme tehdä näkyviksi ne toimijat,
jotka jäävät näkyvien pintojen taakse?
Videolla nähdään ja kuullaan
Paimion parantolan entisiä ja nykyisiä toimijoita,
kuten huoltohenkilökuntaa,
huonekaluyritys Artekin työntekijöitä
sekä Aaltojen toimiston arkkitehteja.
Videolla käsitellään myös tuberkuloosia,
joka on edelleen
yksi maailman yleisimmistä infektiotaudeista.
9. Hyvinvointia muodosta: maailman tunnetuin maljakko?
Alvar Aallon suunnittelema Aalto-maljakko
edustaa orgaanista modernismia.
Se tarkoittaa,
että maljakossa on epäsymmetrisiä muotoja.
Muodot ovat kuin aaltoja.
Aalto-maljakko oli erilainen
kuin muut sen ajan esineet,
jotka olivat usein käytännöllisiä ja geometrisiä.
Aalto halusi luoda esineen,
jota on miellyttävä katsoa ja koskea.
Lasin ominaisuudet sopivat tähän,
sillä lasi on läpikuultavaa,
se heijastaa valoa
ja sitä voi muovata.
Aallolle oli tärkeää,
että esineet pehmensivät kovaa ympäristöä.
Esineet toivat arkeen
luonnon rytmiä ja kauneutta.
Aalto keskittyi lasimuotoiluun pääasiassa 1930-luvulla.
Vuonna 1936 Karhula-Iittalan lasitehdas
järjesti suunnittelukilpailun.
Alvar Aalto voitti kilpailun,
ja siitä alkoi yhteistyö,
jonka seurauksena syntyi Aalto-maljakko.
10. Hyvinvointia tiilestä: ”Arkkitehtuuri on arvottoman kiven muuntamista kultakimpaleeksi”
Tämän osan rakennukset
ja niiden suunnitteluvuodet:
- Massachusetts Institute of Technologyn Baker House -asuntola Yhdysvalloissa 1946–1949
- Säynätsalon kunnantalo 1949–1952
- Helsingin Kulttuuritalo 1955–1958
Puun lisäksi tiili
oli Alvar Aallolle tärkeä materiaali.
1930-luvulla Aalto käytti rappaamatonta tiiltä
lähinnä vain teollisuusrakennuksissa,
mutta 1950-luvulla hän alkoi käyttää sitä
myös muissa rakennuksissa.
Aalto käytti tiiltä,
kun hän halusi,
että ihmiset viihtyvät rakennuksessa.
Sanotaan,
että 1950-luku on Aallon toimiston punatiilikausi.
Tuon kauden ensimmäinen rakennus oli
Massachusetts Institute of Technologyn
Baker House -asuntola Yhdysvalloissa.
Aalto valitsi kanadalaisesta tiilitehtaasta tiilen,
jonka värissä ja pinnassa oli vaihtelua.
Aalto oli tarkka
myös Säynätsalon kunnantalon tiilien kanssa.
Hän sanoi,
miten tiilet pitää polttaa ja muurata.
Aalto kehitti lopulta uuden tiilen,
jota käytettiin Helsingin Kulttuuritalossa.
Kulttuuritalo oli Aallon punatiilikauden huipentuma.
11. Aaltojen hyvinvointia tuottava valonkäyttö: juolukoita, nauriita, mehiläispesiä ja käsikranaatteja.
Valo merkitsi Aalloille paljon.
Aino ja Alvar Aalto kehittivät
Viipurin kirjaston lukusaliin
uudenlaisen kattoikkkunan.
Sen ansiosta luonnonvalo jakautui tasaisesti
eikä häikäissyt kirjaston käyttäjiä.
1950-luvulla valon merkitys
alkoi korostua Aaltojen suunnittelussa.
He loivat julkisiin rakennuksiin ratkaisuja,
joissa keinovalo yhdistyy viistoon luonnonvaloon,
joka tulee kattoikkunoista.
Säynätsalon kunnantalossa valo ei tule
ikkunoista sisään aivan suoraan.
Lamppuja ei ole paljon.
Rakentamisessa on käytetty paljon tiiltä.
Näiden asioiden takia kunnantalon tunnelma
muistuttaa luostarin tunnelmaa.
Aallot kehittivät 1950-luvulla
myös useita valaisinmalleja.
Esimerkiksi riippuvilla valaisimilla
oli mahdollista rajata huone osiin.
12. Aaltojen julkiset tilat: ”arkkitehdin tehtävä on luoda paratiiseja maan päälle.”
Tervetuloa Aalto Loungeen.
Tämä on paikka,
jossa voit koskettaa ja kokea
aitoa Aalto-designia.
Aalto ajatteli,
että laadukas julkinen ympäristö
auttoi ihmisiä voimaan hyvin.
Julkisten tilojen valaisimet,
ovenkahvat, kaiteet ja muut yksityiskohdat
olivat Aallon arkkitehtitoimistolle tärkeitä.
Ne suunniteltiin huolellisesti niin,
että niitä oli miellyttävä katsoa ja koskettaa.
Aalto ajatteli,
että arkkitehtien tehtävänä on
luoda paratiiseja maan päälle
ja suojella nykymaailman”pikku ihmistä”.
Aalto Lounge juhlistaa julkisia tiloja
ja niiden kalusteita ja yksityiskohtia,
jotka Aallot ovat suunnitelleet.
13. Kirjasto
Tervetuloa Aalto Loungeen.
Tämä on paikka,
jossa voit koskettaa ja kokea
aitoa Aalto-designia.
Ota tästä kirja
ja istahda lukemaan istuimelle,
jonka Alvar Aalto on suunnitellut.
Palautathan kirjan takaisin hyllyyn.
Kiitos!
Nauti olostasi!
14. Toiminnallinen tila
- Muuratsalon koetalo 1952–1954
Muuratsalon koetalo sijaitsee Jyväskylän lähellä.
Se on kesäasunto,
jonka Alvar ja Elissa Aalto suunnittelivat itselleen.
He tutkivat rakennuksessa
tiiltä ja keramiikkaa
ja testasivat erilaisia rakenteita.
Aallot ottivat mallia antiikin atriumtaloista,
joiden sisäpiha on osittain avoin.
He jakoivat sisäpihan muurit ja lattian
noin viiteenkymmeneen testialueeseen.
Sitten he latoivat alueille
tiiliä ja laattoja eri tavoilla.
Aallot tutkivat monia tiilityyppejä
ja erilaisia saumatyyppejä.
Tässä näyttelyssä olet voinut tutustua siihen,
miten Aallot käyttivät erilaisia materiaaleja.
Inspiroidu valokuvista
ja tutki tiiltä, keramiikkaa, lasia ja puuta.
Aloita oma kokeilu
ja leikki materiaalien kanssa:
rakenna pöytätasolle kuvioita tai muotoja
eri materiaaleista.
Voit myös jatkaa siitä,
mihin joku toinen on jäänyt.
Jätä rakennelmasi muiden nähtäväksi
tai pura se
ja palauta materiaalit paikoilleen.
Voit myös ottaa kuvan
ja jakaa sen sosiaalisessa mediassa.
Miltä kokeilu ja leikki tuntuvat?
Mitä tunnet,
kun näet erilaisia kuvioita ja muotoja?
Vaikuttavatko erilaiset materiaalit ja muodot siihen,
miten voit?
