Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisnäyttely FIX: Huolla ja korjaa kutsuu tarkastelemaan esineiden ja rakennusten korjaamista, huoltamista, kunnostamista ja ylläpitoa. Avajaispäivän humussa arkkitehti Kaisa Karvinen näyttelyn monialaisesta kuraattoritiimistä kertoo, millaisia maailmoja avautuu, kun huomio kiinnitetään uusien esineiden sijaan niihin, jotka ovat rikki tai likaantuneet. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu?
– Usein arkkitehtuuri- ja muotoilunäyttelyt esittelevät suunniteltuja muotoiluesineitä kuten rakennuksia, vaatteita tai astioita, niiden esteettisiä ominaisuuksia ja toiminnallisuutta. Saatetaan kertoa tietystä suunnittelijasta ja hänen työstään, aloittaa arkkitehti ja kuraattori Kaisa Karvinen.
– Tämä näyttely ei ole siis aivan tyypillinen. FIX kiinnittää huomion siihen hetkeen, kun esine menee rikki tai rakennus likaantuu. Ja mitä sen jälkeen tapahtuu? Museovieras kutsutaan tarkastelemaan ylläpitotyötä, joka mahdollistaa esineen tai rakennuksen käytön jatkumisen.
Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon näyttelysaleissa esitellään nyt likaisia, rikkoutuneita ja huoltoa kaipaavia sekä myöhemmin korjattuja esineitä ja rakennuksia. Museovieraat pääsevät myös esimerkiksi seuraamaan korjausmestareiden näytöksiä, joissa rakennusrestaurointi tai parsiminen tuodaan museosaliin.
Runsas kokonaisuus nostaa arkiset askareet ihmettelyn keskiöön. Näyttelyssä erilaiset esittämisen muodot – videot, valokuvat, arkkitehtuuripiirustukset, kokoelmaesineet ja installaatiot – rinnastuvat toisiinsa. Esillä on myös nykytaideteoksia, jotka tehty juuri tähän näyttelyyn.
Näyttelyn teeman mukaisesti myös museorakennuksia on korjattu näyttelyn pystytyksen yhteydessä. Salien sisäseinät on tasoitettu, ja näyttelyrakenteiden reiät on paikattu. Tehty työ on jätetty näkyviin. Muotoilija Lauri Johanssonin luoma näyttelyarkkitehtuuri kipsilevyineen viittaa kesken olevaan remonttiin. Se muistuttaa, että jaettu maailmamme ei ole koskaan valmis, vaan kaipaa jatkuvaa kunnostusta.
– Korjaaminen, siivoaminen tai konservointi tapahtuvat usein katseilta piilossa, mutta tässä näyttelyssä tämä työ on nostettu keskiöön, Kaisa kuvailee.
Hoiva haastaa uutuuden ihanteen
Fix haastaa jokaisen kävijän asettumaan korjaamisen ja kunnossapitämisen äärelle. Fix kannustaa fiksaamaan.
– Ekologinen kriisi pakottaa meidät tunnistamaan planetaariset rajat ja tarkastelemaan uudelleen suhdettamme materiaalisiin resursseihin ja uudistuotantoon. Esineiden ja rakennusten korjaaminen ja kunnostaminen ovat nousseet entistä tärkeämpään roolin. Samanaikaisesti käsillä on hoivakriisi, joka koskettaa ihmisten hoivan lisäksi myös materiaalista maailmaa, meitä ympäröivää rakennettua ympäristöä ja esineitä. Rakennukset tarvitsevat ajan saatossa kunnostamista ja vaatteet huoltamista.
– Keskustelua hoivasta ja korjaamisesta on käyty laajasti jo pitkään, toteaa Kaisa.
Häntä itseään aiheen äärellä ovat innoittaneet esimerkiksi antropologi Shannon Matternin ja arkkitehti Hilary Samplen ajatukset.
– Mattern on kirjoittanut siitä, millaisia maailmoja aukeaa, kun tarkastelemme esineitä rikkoutumisen, kulumisen ja likaantumisen näkökulmista. Teksteissään hän nostaa esiin kiehtovalla tavalla korjaajille ja ylläpitäjille ominaisia tietoja ja taitoja.
– Sample puolestaan kysyy kirjassaan Maintenance Architecture, miksi siivoamista ei nähdä osana arkkitehtuurikeskustelua. Hän tuo esiin, että nykytaiteessa on jo pitkään käsitelty tilojen arkiseen ylläpitoon ja putsaamiseen liittyviä kysymyksiä. Sample haluaisi tuoda nämä samat kysymykset myös arkkitehtuurin kentälle, kuvailee Kaisa.
– Suomessa samoista aiheista on puhunut esimerkiksi Ida Kalakoski suhteessa arkkitehtuuriin tai Sanna Lehtinen estetiikan näkökulmasta. Olemme tehneet näyttelyä heidän innoittaminaan.
”Haluamme tuottaa kokemuksia, joissa näyttelyvieras itse innostuu fiksaamisesta”
Näyttelyä tehdessä nousi esille lisää kysymyksiä, joita kuraattoritiimi pohti yhdessä.
– Museonäyttelyä tehdessämme päädyimme itse pohtimaan esimerkiksi ylläpitotyön arvoon ja arvostukseen liittyviä kysymyksiä. Onko korjattu esine tai rakennus yhtä arvokas kuin alkuperäinen? Voiko esinettä korjata niin paljon, että se muuttuu ihan toiseksi esineeksi? Entä miten valita, mikä on ylläpitämisen, korjaamisen tai siivoamisen arvoista?
Myös kysymykset hierarkioista ja vallasta olivat esillä. Kenen vastuulla yleisten tilojen ylläpito on, ja miksi siivoojat työskentelevät ennen kuin muut saapuvat töihin?
Entä millaisia ajatuksia Kaisa haluaisi itse jättää päällimmäisenä näyttelyssä kävijälle?
– Me kuraattoritiimissä toivomme, että kävijä jää näyttelyssä vierailtuaan pohtimaan näyttelyn teemoja omista näkökulmistaan. Kuka siivoustyötä tekee? Millaista tietoa korjaaminen vaatii? Millaisia työvaiheita tuolin konservointiin liittyy, kertoo Kaisa.
– Toisaalta haluamme tuottaa kokemuksia, joissa näyttelyvieras itse innostuu fiksaamisesta, kiinnostuu rakennusten kunnostamisesta tai huomaa, että villapaidan hihan voi korjata näyttävästi. Parsittu kohta saa jäädä näkyviin!
– Mahdollisesti näyttelykävijä alkaa kiinnittää huomiota huoltamiseen liittyvään työhön ja osaamiseen. Ehkä hän tunnistaa vanhojen kohteiden kunnostamisen merkityksen. Näyttely pyrkii sekä herättämään kysymyksiä että monipuolistamaan keskustelua korjaamisen, konservoinnin ja siivoamisen ympärillä.
—
FIX: Huolla ja korjaa -näyttelyn ovat kuratoineet kuraattori Kaisa Karvinen, näyttelyamanuenssi Jutta Tynkkynen ja näyttelytuottaja Sara Martinsen, museolehtori Hanna Kapanen ja yleisötyövastaava Jemina Vainikka Lindholm. Näyttelyarkkitehtuurista vastaa muotoilija Lauri Johansson.
Näyttelyyn on avoimen haun kautta tilattu neljä uutta nykytaideteosta:
Jessica Andrey Bogush: Spekulatiivinen poissaolo ja queer hoiva (Kutsu), installaatio
Sini Henttu: Fantasman sylissä, videoteossarja
Liisa Ryynänen: Inventaario, installaatio
Helmi Kajaste ja Petra Vallila: Siivousmusiikkia, ääni-installaatio
FIX: Huolla ja korjaa on esillä Arkkitehtuurimuseossa ja Designmuseossa 26.4.2024 – 5.1.2025
