Sateenkaaripolku: Pako Muumilaaksoon

Sateenkaaripolku on normikriittinen polku Pako Muumilaaksoon -näyttelyssä, joka tarkastelee sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta Tove Janssonin tosielämän ja taiteen kautta. Sateenkaaripolku avaa tilaa tulkinnoille ja henkilökohtaisille pohdinnoille: miten tilat, esineet ja kulttuuriset ihanteet muovaavat identiteettiä, ja millaisia merkityksiä ne voivat kantaa queer-näkökulmasta. Polku ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan kutsuu katsomaan näyttelyä toisin, uteliaasti, empaattisesti ja moninaisuutta arvostaen. Sateenkaaripolku löytyy painettuna vihkona paikan päältä museolta. Vihon voi lainata ilmaiseksi museovierailun ajaksi. Sateenkaaripolun sisällöt löytyvät tekstiversiona myös tältä verkkosivulta.

Sateenkaarihistoriaa ja queer-näkökulmia näyttelyssä

Ennen näyttelyä

Museon sateenkaaripolku johdattelee Pako Muumilaaksoon -näyttelyyn normikriittisestä näkökulmasta, jonka keskiössä on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus.

Kulttuurisesti tarkasteltuna sukupuoli ja seksuaalisuus muovautuvat erilaisissa tiloissa ja paikoissa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa. Näihin kanssakäymisiin liittyy usein myös esineitä ja materiaaleja, joille ihmiset antavat erilaisia merkityksiä.

Tämä sateenkaaripolku käsittelee aihetta sekä elämäkerrallisesti Tove Janssonin henkilön kautta että tulkinnallisesti eli pohtimalla näyttelyteoksiin ja -esineisiin liitettäviä merkityksiä. Sateenkaaripolku keskittyy niihin näyttelyn osiin, joissa käsitellään Tove Janssonin tosielämää.

Sateenkaaripolun käsikirjoittaja:
Oscar Ortiz-Nieminen, opettaja ja tutkija. Hän on suunnitellut ja toteuttanut sateenkaarevia sisältöjä eri museoihin Suomessa vuodesta 2016.

Näyttelyssä

Karttaan on merkitty kaikki sateenkaaripolun kohteet. Näyttelytilaan sateenkaaripolun kohteet on merkitty oransseilla tarroilla. Tarroissa on symboli, jossa on sateenkaari.

Voit kulkea näyttelyssä itsellesi sopivassa tahdissa ja järjestyksessä. Tienviitat näyttelytiloissa opastavat liikkumista eri näyttelyhuoneiden välillä.  

Voit valita kartalta ensimmäisen kohteesi!  

1. Yhdyskäytävä

Tove Janssonin ateljeekoti sijoittuu kerrostalon ylimmän kerroksen suureen kulmahuoneistoon. Hän sai tilan käyttöönsä toisen maailmansodan päätyttyä. Vaikka huoneistossa oli pommitusten aiheuttamia vaurioita, sen tarjoamat puitteet työn ja elämän yhdistämiselle olivat Janssonille haaveiden täyttymys.

Vuosia myöhemmin hänen elämänkumppaninsa taidegraafikko Tuulikki Pietilä hankki itselleen samasta talosta oman asunnon ja työhuoneen. He pääsivät toistensa luokse kulkemalla ullakkokerroksessa sijaitsevaa yhdyskäytävää pitkin. Tilaa voi pitää vertauskuvana kaksikon väliselle suhteelle, jota väritti itsenäisyyden ja kumppanuuden vuorottelu. Yhdyskäytävä oli tie oman rakkaan luokse. Samalla se suojeli naisten suhdetta ulkopuoliselta arvostelulta aikana, jolloin homoseksuaaliset suhteet olivat vielä lailla kiellettyjä (1894–1971) ja yleisesti paheksuttuja.

2. Sateenkaareva lapsuus

Lapsuuttaan muistellessaan moni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva aikuinen nostaa esiin erilaisuuden kokemuksen, sen ettei innostunut autoleikeistä tai halunnut pukeutua prinsessamekkoon. Lapselle omasta toveripiiristä poikkeaminen voi aiheuttaa epävarmuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Toisaalta epäsovinnaisuudessa piilee myös supervoima: se ruokkii mielikuvitusta ja rohkaisee omannäköisen elämän rakentamiseen.

Omaelämäkerrallisessa Bildhuggarens dotter (Kuvanveistäjän tytär, 1968) -teoksessaan Tove Jansson kuvailee lapsuutta taiteilijaperheen kodissa, josta saadut virikkeet kannustivat tarkastelemaan ja lähestymään maailmaa ennakkoluulottomasti. Kirjassaan hän kuvaili lapsuus- ja nuoruusvuosien aikaista lennokasta unta seuraavasti:

”Sitten avasin sänkykamarin ikkunan ja kapusin ikkunalaudalle yhdessä variksen ja Poppolino -apinan kanssa. Älkää pelätkö! sanoin. Ja sitten me lensimme.”

3. Rokokoobaldakiini

Yksi Tove Janssonin ateljeekodin näyttävimmistä sisustuselementeistä oli sängyn päällä riippunut rokokoo-tyylinen baldakiini eli kunniakatos. Viimeistään asunnon uudistuksen (1962) myötä se päätyi koristamaan keramiikkataiteilija Birger Kaipiaisen ylellistä makuuhuonetta. Jansson ja Kaipiainen opiskelivat samaan aikaan Ateneumissa. Fantasiamaailmoja luovan taiteilijuuden lisäksi heitä yhdisti se, että kummallakin oli elämänsä aikana sekä mies- että naissuhteita.

Helsingissä sateenkaarevan ja ruotsia kotikielenään puhuvan kulttuuriväen piirit olivat 1900-luvun puolivälissä pienet ja tiiviit. Suomenruotsalaisten naisista pitävien naisten suhdeverkostojen kiinteys heijastui jopa kieleen: ”kummitus” (spöken) oli heidän oma koodi-ilmaisunsa lesbolle ja verbillä ”att mymla” viitattiin naisten väliseen seksiin. Muumitarinoissa sisäpiirin sanasto jäi elämään esimerkiksi kummituksen ja Mymmelin hahmoille annetuissa nimissä.

4. Lavasteluonnoksia

Tove Janssonin Mumintrollet och kometen -näytelmä sai vuonna 1949 ensi-iltansa Svenska Teaternissa. Teatterin johtokunta suhtautui hankkeeseen alkuun vastahakoisesti, sillä käsikirjoituksen ei uskottu taipuvan lastennäytelmäksi. Hanke toteutettiin lopulta Janssonin ystävän teatteriohjaaja Vivica Bandlerin myötävaikutuksella ja ohjauksessa. 

Muutama vuosi aikaisemmin kaksikolla oli ollut lyhyt mutta intensiivinen suhde. Jansson kuvaa ystävälleen lähettämässään kirjeessä ihastustaan Bandleriin: 

”Tiedät hyvin, että pidän ja tulen aina pitämään itseäni Atoksen vaimona. Silti on päässyt käymään niin, että olen päätä pahkaa rakastunut naiseen. Se tuntuu minusta niin tavattoman luonnolliselta ja aidolta – eikä siinä ole mitään väärää. Tunnen vain ylpeyttä ja valtavaa onnea.” Lainauksessa esiintyvä Atos (kirjailija ja poliitikko Atos Wirtanen) oli Janssonin silloinen kumppani. 

Janssonin lähipiiri toimi joidenkin muumihahmojen innoittajina. Siinä missä erottamattomat ja keskenään omaa kieltäänkin puhuvat Tiuhti ja Viuhti viittaavat Toveen ja Vivicaan, pohdiskelevassa Nuuskamuikkusessa on samoja piirteitä kuin Wirtasessa.

5. Sodan varjoja

Sota-aika Suomessa oli monessa suhteessa poikkeavaa, myös seksuaali- ja sukupuolinormien kannalta. Miehet taistelivat etulinjalla, ja naiset puolustivat kotirintamaa. Moni kaipasi läheisyyttä ja jotkut hakivat sitä ensimmäisen – ja kenties ainoaksi jääneen – kerran saman sukupuolen edustajalta. Tällaisia kohtaamisia tapahtui niin kotien yksityisyydessä kuin yöllisen kaupungin anonymiteetissä. Joillekin kokemus oli niin mullistava, että se muutti käsityksen itsestä loppuelämäksi.

Tove Jansson julkaisi ensimmäisen muumikirjansa Småtrollen och den stora översvämningen (Muumit ja suuri tuhotulva, 1945) heti sodan päätyttyä ja täytettyään 30 vuotta. Kriisiaikojen läheisyys ilmenee teoksessa luonnonkatastrofin ja pakolaisuuden käsittelyssä. Seuraavana vuonna Jansson rakastui ensimmäisen kerran naiseen. Sodanjälkeinen paluu arkeen oli Suomessa ankara: ydinperhe nostettiin kansakunnan moraaliseksi kulmakiveksi. Poikkeavuus torjuttiin rankaisemalla ja diagnosoimalla. 1950-luvulla Suomessa tuomittiin suhteessa enemmän ihmisiä homoseksuaalisista teoista kuin sitä ennen tai sen jälkeen. Valtaosa tuomion saaneista oli alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia miehiä.

6. Tootin kaappi

Kaappi on säilyttämiseen tarkoitettu kaluste, jossa pidetään käyttötavaroita ja arvoesineitä. Se on kätkö ja turvapaikka. Klovharun mökin sisustussuunnitelmassa on paikka Tootin kaapille. ”Tooti” oli Tove Janssonin lempinimi puolisolleen Tuulikki Pietilälle. 

Sateenkaari-ihmisten puheenparressa ”kaapista ulos tulemisella” viitataan oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteetin julkiseksi tekemiseen. Kaapista voi tulla ulos kertomalla itsestään läheisilleen, nykyään sen voi tehdä myös näyttävästi sosiaalisessa mediassa. Kaapista ulos tuleminen on muodostunut sateenkaariyhteisössä siirtymäriitiksi – tavaksi erottautua hetero-olettamasta ja liittyä omiensa joukkoon. ”Kaapissa olemiseen” liitetään usein salailua ja häpeää, mutta toisaalta se tarjoaa tilaa itsetutkiskelulle ja henkilökohtaiselle kapinalle. Kaapista ulos tulemiseen voi liittyä uhkiakin, mikäli ulkomaailma ei ole valmis hyväksymään erilaisuutta. 

Omana elinaikanaan Janssonin ja Pietilän suhdetta käsiteltiin usein ”julkisena salaisuutena”. Vaikka Suomessa moni tiesi heidän olevan pariskunta, ajan asenneilmapiirinkin takia asiaa ei pidetty erityisemmin esillä.

7. Omannäköinen sisustus

Modernin asuntosuunnittelun lähtökohtana on Suomessa ollut isän, äidin ja muutaman lapsen muodostama ydinperhe. Tämä ihanne heijastuu asuntojen huonejakoihin, varusteluun ja sisustukseen. 

Tove Janssonilla oli etuoikeus luoda omannäköisiään asuinpaikkoja, jotka palvelivat itsenäisen naisen toiveita ja naisparin yhteisiä tarpeita. Hänen kälynsä ja lankonsa, arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä, osallistuivat Tove Janssonin oman ateljeekodin uudistuksen (1962) sekä Janssonin ja tämän puolison Tuulikki Pietilän yhteisen saaristomökin (1964) suunnittelutyöhön. Naiset asuivat kaupungissa erillään mutta saaristomökki oli naisten yhteinen pakopaikka.

Ihmisasumuksissa tavallisesti olevien tilojen lisäksi Janssonin ateljeekodissa sekä saaristomökissä oli runsaasti tilaa taiteen tekemiselle ja nikkaroinnille. Sisustusratkaisuissa eivät korostuneet lapsiperheen arkiset tarpeet, vaan ateljeekoti oli taiteilijan työtä tekevän itsenäisen naisen koti ja saaristomökillä näkyvät taiteilijakaksikon kiinnostuksen kohteet ja yhteiset harrastukset. Tilaa tehtiin rakkaille huonekaluille, taide- ja koriste-esineille, kirjoille sekä kasetti- ja äänilevykokoelmille.

Näyttelyn jälkeen

Ihminen rakentaa identiteettiään ja suhdettaan toisiin ihmisiin tilojen ja esineiden avulla. Joskus sateenkaari-ihmisille tietyt paikat tai tavarat voivat merkitä eri asioita kuin valtaväestölle. Erilaiset rakennus- ja sisustusratkaisut tarjoavat käyttäjilleen sekä rajoituksia että mahdollisuuksia; ne kertovat suojautumisen tarpeesta, halusta luoda yhteyksiä muihin ja pyrkimyksestä itseilmaisuun.

Pohdi näitä merkityksiä oman elämäsi kannalta:

• Millaiset tilat ja paikat ovat muovanneet sinua ihmisenä kaikkein eniten? 
• Mitä kotisi sisustus ja omistamasi tavarat kertovat sinusta ja itsellesi tärkeistä asioista?
• Mitä tiloja tai millaisia esineitä käytät toisin kuin on ehkä totuttu tai tarkoitettu? 
• Kuinka hyvin tunnet suomalaista sateenkaarihistoriaa – millaista elämä on ollut ennen ja millaista se on nyt?

Tutustu lähemmin suomalaiseen sateenkaarihistoriaan Sateenkaarihistorian ystävät ry:n verkkosivuilla

Lähteet ja kirjallisuus

Hagman, S. (2014). Seven Queer Brothers – Narratives of Forbidden Male Same-sex Desires from Modernizing Finland 1894–1971. Florence: European University Institute. Saatavilla verkossa: https://hdl.handle.net/1814/32118
Jansson, T. (2014). Brev från Tove Jansson. Urval och kommentarer av Boel Westin & Helen Svensson. Helsinki: Schildts & Söderströms.
Jansson, T. (1969). Kuvanveistäjän tytär. Suomentanut Kristiina Kivivuori. Helsinki: WSOY.
Juvonen, T. (2002). Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Tampere: Vastapaino.
Kalha, H. (2013). Birger Kaipiainen. Översättning: Emilia Siltavuori ja Robin Valtiala; translated by Liisa Laakso-Tammisto. Helsinki & Espoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja EMMA – Espoon modernin taiteen museo.
Karjalainen, T. (2013). Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta. Helsinki: Tammi.
moomin.com. (n.d.). Moomin Official Website. Saatavilla verkossa: https://www.moomin.com
Gorman-Murray, A. & Cook, M. (eds.) (2018). Queering the Interior. London: Bloomsbury Academic.
Westin, B. (2008). Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä. Suomentanut Jaana Nikula. Helsinki: Schildts.