Juha Vehmaanperä: Craft Punk -näyttelyn kestoa on jatkettu, ja se ilahduttaa museokävijöitä 6.1.2027 asti. Neuletaiteilija Juha Vehmaanperä työskentelee lokakuun loppuun asti Pariisissa taiteilijaresidenssissä uusien töiden parissa. Kysyimme Vehmaanperältä, mitä hänelle kuuluu ja miten ensimmäinen soolonäyttely Arkkitehtuuri- ja designmuseossa on vaikuttanut hänen arkeensa.
”Juuri nyt minulla on puikoilla ja koukuilla useita töitä samanaikaisesti. Monet käsityöharrastajat pystyvät varmasti samaistumaan tähän. Neulon ja virkkaan valmiita töitä sekä paljon uusia näytekappaleita tuleville kursseille, näyttelyihin ja uusiin malleihin. Se on paras osa työtäni, kun pääsen luomaan jotain uutta, sovittamaan, muokkaamaan ja löytämään uuden lopputuloksen,” Vehmaanperä kuvailee.
Juha Vehmaanperä palkittiin Taito Finlandia -palkinnolla loppuvuodesta 2025, minkä jälkeen hänellä on ollut vauhdikas vuosi. Ensimmäinen soolonäyttely Craft Punk avautui helmikuussa Arkkitehtuuri- ja designmuseossa ja hänelle myönnettiin Helsingin kaupungin Vuoden taiteilija -palkinto kesäkuussa 2026. Taiteellisen työskentelynsä lisäksi hän on opettanut ja vetänyt lukuisia työpajoja. Hulinan keskellä Vehmaanperä kertoo ajatusten kiertyvän omaan tekemiseen ja sen merkitykseen.
”Minusta tuntuu, että näyttely ja palkinnot ovat ennen kaikkea antaneet uutta potkua ja luottoa omaan tekemiseen ja siihen, että asioita voi tehdä omalla tavallaan ja tyylillään. On erityisen upeaa ja koskettavaa tulla tällä tavalla nähdyksi,” Vehmaanperä kertoo.
Näyttely on ”hulvattoman hurmaava”
Juha Vehmaanperä rakentamassa Craft Punk -näyttelyä alkuvuodesta 2026. Kuvat: Milja Nieminen
Näyttely on saanut valoisan vastaanoton myös museokävijöiltä. Asiakkaat ovat muun muassa kuvailleen näyttelyä ”hulvattoman hurmaavaksi” ja kerrotoneet saaneensä siitä paljon inspiraatiota ja iloa päivään. Vehmaanperälle palautetta on tullut paljon myös suoraan.
”Minusta on ollut ihanaa kuulla, että näyttely on inspiroinut ja tuonut iloa. Jotkut ovat kuulemma käyneet katsomassa sen useamman kerran. Erityisesti on pidetty siitä, että museolla on ollut ohjelmaa, jossa ihmiset voivat itse aktivoitua tekemisen äärelle ja oppia tekniikoita, joita näyttelyn töissä on käytetty.”
”Toivon, että näyttely nähdään ennen kaikkea inhimillisenä. Elämme ajassa, jossa keskitymme paljon siihen, mitä koneilla ja tekoälyllä saa tehtyä nopeasti. On kuitenkin paljon asioita, joita kone ei pysty toisintamaan: tunne ja ihmiskokemus, uniikki kädenjälki ja käsillä tekemisen flow-tila.”
Vehmaanperä ajattelee, että käsillä tekeminen tuo yhteen hyvin erilaisia ihimisiä ja voi siksi tarjota hyvän alustan vuorovaikutukselle ja keskusteluille.
”Käsityö on kielen lailla elävää kulttuuriperintöä, joka muuttuu ajassa ja saa uusia vivahteita. Haluaisin, että näyttely herättelisi ihmisiä tarttumaan puikkoihin ja rohkaisisi heitä ilmaisemaan itseään sellaisena kuin ovat. Lankoja, kuten meitä ihmisiäkin on niin monia erilaisia. Tärkeintä ei ole, onko lanka pinkki pörrö tai beige merino, vaan se, että kaikki on lankaa!”
Vehmaanperä kertoo, että myös tulevaisuus on työntäyteinen. Useiden näyttelyiden, työpajojen, opetuksen lisäksi edessä on matkustamista ja residenssejä.
”Täältä Pariisista käsin teen pienen pysähdyksen Alankomaissa, jossa käyn designviikoilla opettamassa virkkausta avoimessa työpajatapahtumassa. Loppuvuodesta edessä on matka Chileen valokuvataiteilija Jenni Toivosen kanssa. Tutustumme siellä paikalliseen käsityöperinteeseen ja elämään Atacaman aavikolla. Seuraavalle vuodelle on tiedossa yhteistyöprojekteja, uusia näyttelyitä ja työpajojen opetusta.”
Kuvat: Angel Gil
