Wivi Lönn oli suomalainen arkkitehti, joka eli vuosina 1872–1966.​ Wivi Lönniä voidaan pitää ensimmäisenä itsenäisesti arkkitehtuurin alalla toimineena naisena Suomessa. Lönn oli koulusuunnittelun uranuurtaja ja tilasommittelun mestari. Hän suunnitteli kymmeniä kohteita, joista monet ovat arvostettuja ja merkittäviä julkisia rakennuksia.​ Vuonna 2022 Wivi Lönnin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Architecta on vuonna 1965 rekisteröity Suomen naisarkkitehtien yhdistys. Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 80 vuotta Suomen naisarkkitehtien yhdistyksen Architectan perustamisesta.

Arkistopedagogiikka tarkoittaa arkistoissa säilytettävien kokoelmien avulla tapahtuvaa pedagogisesti suunniteltua opetusta. Se voi tarkoittaa joko suoraan arkistoympäristössä tapahtuvaa oppimista tai olla arkiston aineistoihin perustuva, mutta arkiston ulkopuolelle sijoittuva oppimistilanne.

Museo on yksi muistiorganisaatio yhdessä arkistojen ja kirjastojen kanssa. Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle. Museo hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään edistääkseen tutkimusta ja opetusta sekä tuottaakseen mielihyvää. Arkkitehtuurimuseo on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kerää, tallentaa, säilyttää, ylläpitää, esittelee ja välittää rakennettua kulttuuriperintöä.

Kulttuuriperintö tarkoittaa menneisyydestä perittyjä voimavaroja niiden omistajasta riippumatta, jotka ihmisten mielestä kuvastavat heidän jatkuvasti muuttuvia arvojaan, uskomuksiaan, tietojaan ja perinteitään. Tähän kuuluvat kaikki ihmisten ja paikkojen vuorovaikutuksesta aikojen kuluessa rakentuneen ympäristön osat. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaikkialla. Rakennettu kulttuuriperintö on arkkitehtien luovaa työtä sekä erilaisia tiloja, paikkoja ja rakennuksia sekä kokemuksia niistä.

Arkisto on tila, jossa säilytetään asiakirjallista kulttuuriperintöä ja kirjallisia tai kuvallisia tietoaineistoja, kuten elokuvia tai musiikkia. Arkistolla voidaan tarkoittaa myös alkuperänsä tai käyttötarkoituksensa takia yhteenkuuluvien, arkistoitujen asiakirjojen kokonaisuutta. Arkistoinnilla tarkoitetaan prosessia, jolla erilaisia asiakirjoja liitetään osaksi arkistoa. Arkkitehtuurimuseon arkistoon on tallennettuna esimerkiksi arkkitehtien kirjeenvaihtoa, rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ja arkkitehtuuripiirustuksia.

Museokokoelma on museoesineiden ryhmä, joka on koottu ja järjestetty museon määrittelemien kriteerien mukaan. Museot keräävät esineistöä ja aineistoa erikoistumisensa ja vastuualueensa mukaan. Esineiden ja aineistojen valintaan vaikuttaa käsitys kulttuuriperinnöstä. Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin on tallennettu arkkitehtuurivalokuvia, -piirroksia ja -pienoismalleja. Arkkitehtuurimuseon kirjaston kokoelmaan on tallennettu arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja ja lehtiä.

Aineisto on kokonaisuus, joka muodostuu esineistä tai tallennetuista tiedoista. Museokokoelma tai sen osa voi muodostaa tutkittavan tai esiteltävän aineiston. Aineiston tutkiminen ja käsittely on tutkijan tai kuraattorin työtä.

Asiasana on asiasanastossa esiintyvä, aiheen kuvailussa käytettävä sana tai sanaliitto. Arkkitehtuuriin liittyviä asiasanoja voivat olla esimerkiksi erilaiset rakennustyypit, kuten ”koulu”, ”päiväkoti” tai ”museo”.

Korjaava kokoelmatyöllä tarkoitetaan tekoja ja toimenpiteitä, joilla kokoelmassa tai arkistossa esiintyviä puutteita tai historiallista epäoikeudenmukaisuutta pyritään korjaamaan. Vuonna 2022 Arkkitehtuurimuseo täydentää kokoelmiaan naisarkkitehtien työllä osana korjaavaa kokoelmatyötä.

Nykydokumentoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden historian tallentaminen. Architectan jäsenten videohaastattelut ovat esimerkki nykydokumentoinnista.

Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin asiasta tai ilmiöstä. Architectan jäsenet ovat kokemusasiantuntijoita arkkitehtuurin naishistoriasta.

Sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaisemmat. Erilaisia sukupuolia ovat esimerkiksi muunsukupuolinen, nainen tai mies. Historiallisen aikarajauksen vuoksi tehtäväteksteissä viitataan kaksijakoisesti miehiin ja naisiin erityisesti siksi, että naissukupuoli on asettanut yksilön heikompaan asemaan yhteiskunnassa ja arkkitehdin ammatissa. Sukupuolen moninainen historia luo kuitenkin erityisen haasteen menneisyyden tarinoiden käsittelyyn. Emme voi jälkikäteen tietää tai tunnistaa menneiden ihmisten identiteettejä, ja myös sukupuolta kuvaava kieli sekä käsitykset vaihtelevat aikakauden, paikan ja kulttuurin mukaan. Sukupuolten moninaisuuden hahmottaminen muuttuu koko ajan. Historiallisen aineiston äärellä voi oppia tunnistamaan kulloisiakin sukupuolinormeja ylittäviä tarinoita, jotka ovat kaikuja oman aikansa moninaisuudesta.

Historian tutkimus on erilaisiin aineistoihin perustuvaa kriittistä ja analyyttista menneisyyden tutkimusta. Historian tutkimus perustuu lähteisiin perustuviin tulkintoihin, joita nykyihminen eli yksittäinen historian tutkija tekee esimerkiksi arkisto- ja kokoelma-aineistojen äärellä.

Naishistorialla tarkoitetaan naisten ja naisten yhteiskunnallisen aseman historiaa. Wivi Lönnin ja Architectan historia on arkkitehtuurin naishistoriaa.

Sateenkaarihistorialla tarkoitetaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden historiaa. Wivi Lönnin historiaa voidaan tarkastella myös sateenkaarihistorian näkökulmasta.

Keskustelkaa sanastosta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.

Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:

• Mitkä sanat tuntuvat tutulta?
• Mitkä sanat tuntuvat vieraalta?
• Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä sanat herättävät?
• Mikä sana puuttuu?

Kirjoittakaa vastauksenne ylös.

Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.

Kuraattori kertoo –videoilla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattorit kertovat valitsemiensa arkisto- ja kokoelma-aineistojen avulla naisarkkitehdeista ja arkkitehtuurin naishistoriasta.

Historia on totuttu kertomaan niin sanottuna ”suurena kertomuksena”, jossa ovat korostuneet tietyt näkökulmat. Myös Arkkitehtuurin historian kohdalla sen todeta sen olevan suurilta osin esimerkiksi mieskeskeistä, valkoista, keskiluokkaista tai eurosentristä. Myös pienillä tarinoilla on merkitystä ja historiaan voi olla monia erilaisia näkökulmia. Näistä yksi on naishistoria.

Naisten yhteiskunnallinen asema oli 1900-luvun alussa erilainen kuin se on tänä päivänä. Ammattiin kouluttautuvan ja ammatissa toimivan naisen tiellä oli paljon esteitä. Suomessa ei Wivi Lönnin lisäksi muita naisarkkitehteja, jotka olisivat johtaneet omaa toimistoaan ja menestyneet arkkitehtuuri kilpailuissa. Monet ammatilliset verkostot ja järjestöt, kuten Suomen Arkkitehtiliittoa edeltänyt Arkitekt-Klubben, pysyivät pitkään naisilta suljettuina. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, minkälaisia aineistoja meille on säilynyt tarkasteltavaksi tähän päivään.

Monet tarinat tai kokemukset ovat tulleet ohitetuiksi ja jääneet sitä kautta aliedustetuiksi myös museokokoelmissa. Erilaisten vähemmistöjen ja marginalisoitujen ihmisryhmien historian tallentaminen onkin ollut ja on joissain tapauksissa edelleen yhteisön itsensä vastuulla. Tämä aiheuttaa tutkijoille haastavia tilanteita esimerkiksi naishistorian tai sateenkaarihistorian tutkimisen kohdalla, kun syrjinnästä ja muista eriarvoistavista rakenteista johtuen aineistojen tallentamista ei ole tehty, aineistot tai asiasanoitukset ovat puutteellisia tai niitä on jopa hävitetty. Myös nopeasti muuttuva kieli ja nykypäivästä eroavat käsitteet ja käsityksen erilaisista ilmiöistä historiassa vaativat historiantutkijalta herkkyyttä ja syvää asiantuntemusta käsiteltävästä aiheesta, jotta erilaisten ihmisten, kokemusten ja ilmiöiden historia voidaan oppia tunnistamaan ja tuntemaan.

Kuraattori kertoo -videoilla kuulemme eräänlaisia vastauksia esimerkiksi siihen, miksi arkisto- ja kokoelma-aineistot ovat tärkeitä ja mitä voimme saada tietää tai mitä voimme oppia niiden pohjalta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä.

Katsokaa videot yhdessä ja keskustelkaa ryhmässä tai pienryhmissä niiden pohjalta. Vaihtoehtoisesti voitte toteuttaa tehtävän itsenäisesti.

Voitte halutessanne käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:

• Mitä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä videot herättivät?
• Mitä esineitä tai asioita haluaisit itse tallentaa tai jättää omasta elämästäsi löydettäväksi tulevaisuuden ihmisille? Miksi valitsit juuri nämä esineet tai asiat?
• Miltä tuntuu ajatus siitä, että historiantutkijat löytäisivät ne ja tutkisivat niitä?
• Mistä muista näkökulmista historiaa voisi tarkastella? Entä mistä näkökulmista omaa historiaasi voisi tarkastella?

Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita ylös.

Halutessanne voitte jatkaa aiheen työstämistä toteuttamalla keskustelun pohjalta ryhmän yhteisen visuaalisen kollaasin tulevaisuuden museosta, jossa tallentamanne ja löydettäviksi jättämänne esineet ja asiat ovat esillä.

Videohaastatteluissa Suomen naisarkkitehtien yhdistys Architectan nykyiset jäsenet Marina Basdekis, Kaisa Broner, Kaarina Löfström ja Pirkko-Liisa Schulman kertovat videohaastatteluissa arkkitehdin työstä ja suhteestaan Architectaan.

Keväällä 1942, Suomen ollessa Jatkosodassa, kotirintamalla työskennelleet naisarkkitehdit päättivät järjestää esikuvansa Lönnin 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi juhlan kaikille Suomen naisarkkitehdeille. Juhla yhdisti naisarkkitehtien sukupolvet. Nuorimmat läsnäolijat olivat arkkitehtiylioppilaita, vanhimmat edustivat naisarkkitehtien ensimmäistä sukupolvea. Juhlissa varhaiset pioneerit saivat ansaitsemaansa ihailua ja arvostusta nuoremmilta kollegoiltaan, mutta tilaisuus kokosi arkkitehdit myös toisella tapaa yhteen. Juhlassa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että sukupuoli yhdistää läsnäolijoita ammatinharjoittamisen haasteissa. Naisarkkitehdit päättivät perustaa ammatillisen kerhon edistääkseen naisten työskentelymahdollisuuksia arkkitehtuurin alalla. Kerhon nimeksi annettiin Architecta, latinankielisen naisarkkitehtia tarkoittavan sanan mukaan. Architecta-kerho järjestäytyi virallisesti 3.11.1942 Helsingin Seurahuoneella ja Architecta rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1965. Architecta on kansainvälisestikin merkittävä esimerkki naisarkkitehtien varhaisesta järjestäytymisestä.

Architectan arkisto ei kuulu Arkkitehtuurimuseon kokoelmaan, vaan arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa. Museokokoelmien kartuttamisessa ja aineistojen tallentamisessa tehdään paljon valintoja, joissa määritellään yhteistä kulttuuriperintöä eli mitä siihen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Kokoelmatyössä käytetään paljon valtaa, kun vastataan kysymykseen, miksi juuri tämä aineisto on merkittävä ja sääilyttämisen arvoinen.

Arkkitehtuurimuseossa on tunnistettu tilanne, jossa museon kokoelmapoliittiset periaatteet ja arkiston järjestämisperusteet luovat osaltaan epätasapainoa nais- ja miesarkkitehtien työn tallentamisen suhteen. Kun kokoelma perustuu yksittäisten arkkitehtien työn tallentamiseen, jää virka-arkkitehtina tai vaikkapa yhdessä puolison kanssa tehty työ usein näkymättömäksi. Näin ainoastaan niiden naisarkkitehtien työt, jotka on tehty ”omalla nimellä” tulevat tallennetuksi kokoelmaan.

Aktiivisella kokoelmapolitiikan päivittämisellä asiaan voi kuitenkin vaikuttaa.  Architectan jäsenten videohaastattelut tallennettiin Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin osana korjaavaa kokoelmatyötä, jolla pyritään korjaamaan sitä epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta, jota arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on: suurin osa tallennetuista aineistoista ovat miesten tuottamaa kulttuuriperintöä.

Videohaastatteluita voidaan pitää myös niin kutsuttuna nykydokumentointina, jonka tarkoituksena on tulevaisuuden historian tallentaminen. Videon välityksellä pystymme kuulemaan ja tallentamaan Architectan jäsenten ajatuksia ja kokemuksia juuri tässä ajassa, jolloin ne säilyvät toivottavasti myös tulevaisuuteen asti tutkittaviksi ja esitettäviksi. Niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla kuulluksi tuleminen on tärkeää. Museot ja arkistot voivat toiminnallaan tallentaa esineiden ja asiakirjojen lisäksi myös tarinoita, muistoja ja kokemuksia.

Naisarkkitehtien videohaastatteluissa kuulemme eräänlaisia vastauksia esimerkiksi siihen, mitä arkkitehdin työ tai järjestäytyminen ovat haastateltaville henkilöille merkinneet.

Katsokaa videot yhdessä ja keskustelkaa ryhmässä tai pienryhmissä niiden pohjalta. Vaihtoehtoisesti voitte toteuttaa tehtävän itsenäisesti.

Voitte halutessanne käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:

• Mitä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä videot herättivät?
• Ketä tai keitä itse haluaisit juuri nyt haastatella? Miksi?
• Minkälaisia kysymyksiä kysyisit?

Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita ylös.

Halutessanne voitte jatkaa aiheen työstämistä suunnittelemalla keskustelun pohjalta yhteisen haastatteluprojektin: koostakaa lista haastattelukysymyksistä ja toteuttaakaa haastattelut.

(Tai betonielementtistandardi). Elementti on tehtaassa valmistettu rakennuksen osa. Vuosina 1968–1970 Suomessa kehitettiin asuinrakentamista varten betonielementtistandardi eli BES-järjestelmä, joka on käytössä edelleen. Tämä tarkoitti sitä, että samaan rakennukseen voitiin hankkia elementtejä useilta toimittajilta, koska kaikkien valmistajien osat sopivat standardin mukaisesti yhteen. Tämä antoi arkkitehdille vaihtelumahdollisuuksia asuntojen pohjaratkaisujen suunnittelussa.

Suomesta alettiin 1950-luvulta alkaen rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa valtio pyrkii tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja verotuksella ja tarjoamaan jokaiselle kansalaiselle välttämättömän toimeentulon sekä peruspalvelut, joita ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja oikeus asuntoon.

(Tai järjestelmäajattelu). Yksi järkiperäisen (ks. rationalismi) suunnittelun muoto 1970-luvulla oli hahmottaa suunnittelu yhtenäisenä järjestelmänä aina asemakaavoituksesta rakennusten yksityiskohtiin saakka. Esimerkiksi Oulun yliopisto, Valion Jyväskylän meijeri ja Kouvolan kirkko ovat rakennuksia, joissa rakenneratkaisu, käytetty mittajärjestelmä, huonetilojen jäsentäminen osana kokonaisuutta sekä yksityiskohdat palvelevat yhtenäistä, rationaalista järjestelmää.

(Tai kontaktilähiö). Kompaktikaupunki oli vastaveto väljille ja luonnonläheisyyttä korostaville metsälähiöille, joita rakennettiin Suomeen 1950-luvulta lähtien. Kompaktikaupungissa painottuvat hyvät peruspalvelut ja kaupunkimainen tiiviys, joka edesauttoi asukkaiden sosiaalista kanssakäymistä. 1970-luvulla valmistuneet kompaktilähiöt toteutuivat enemmän tai vähemmän kompaktikaupunki-ideaalien mukaisesti.

Suomessa lähiöt ovat kaupunkien läheisyyteen rakennettuja, usein kerrostalovaltaisia asuinalueita, joiden asukkaat käyttävät kaupunkien palveluita ja usein myös käyvät niissä töissä. Lähiöitä rakennettiin erityisesti 1950–1970-luvuilla helpottamaan kasvavien kaupunkien asuntopulaa.

Moduulit ovat keskenään yhteensopivia rakennuksen osia, jotka noudattavat yhteistä mittajärjestelmää. Tällaisen modulaarisen järjestelmän perusteella rakennus voidaan toteuttaa toistuvilla ja mitoiltaan yhteensopivilla osilla.

Miljööajattelu on 1970-luvulla syntynyt vastareaktio sellaiselle suunnittelulle, joka ei huomioinut rakennuspaikan ominaispiirteitä. Esimerkiksi kompaktikaupungin suunnitteluperiaatteita arvosteltiin voimakkaasti paikallisuuden laiminlyönnistä. Käänteentekevä esimerkki miljööajattelusta oli Katajanokan kärjen kaavasuunnittelukilpailun (1972) voittajaehdotus, joka uudisti aluetta perinteistä korttelimuotoa soveltaen.

1970-luvun kompaktilähiöissä raitit muodostavat alueiden sisäiset pääkulkuväylät, jotka on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille ja kevyelle liikenteelle. Raittien varsille sijoittuvat alueiden palvelut, ja korttelipihojen ohella ne ovat alueiden tärkein sosiaalisten kohtaamisten paikka.

(Tai rationalistinen arkkitehtuuri). Rationalismi arkkitehtuurissa lähtee siitä, että suunnittelu on ensisijaisesti järkiperäistä toimintaa ja se perustuu yleispäteviin lähtökohtiin, kuten mitattavaan dataan tai ennalta määritettyihin loogisiin mittajärjestelmiin (ks. moduuli). Näin suunnitteluongelmiin on löydettävissä yleispäteviä ratkaisuita yksilöllisyyden sijaan.

Ruutukaava tarkoittaa rakennetun ympäristön asemakaavaa, jossa kadut leikkaavat toisensa suorassa kulmassa. Tällaisen alueen kartalla rakennukset ja kadut muodostavat tasaisen ruudukon.

Pohjapiirros on vaakatasoinen leikkauskuva rakennuksesta, kuten talosta. Pohjapiirrosta käytetään apuvälineenä rakentamisessa. Pohjapiirroksen voi kuvata myös valmista rakennusta.​

Keskustelkaa sanastosta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.

Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:

• Mitkä sanat tuntuvat tutulta?
• Mitkä sanat tuntuvat vieraalta?
• Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä sanat herättävät?
• Mikä sana puuttuu?

Kirjoittakaa vastauksenne ylös.

Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.

Keskustelkaa 1970-luvusta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.

Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:

• Mikä 1970-luvussa tai sen arkkitehtuurissa tuntuu tutulta?
• Mikä 1970-luvussa tai sen arkkitehtuurissa tuntuu vieraalta?
• Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä 1970-luku tai sen arkkitehtuuri herättää?

Kirjoittakaa vastauksenne ylös.

Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.

Katsokaa videot yhdessä. Keskustelkaa tämä jälkeen hetki ryhmässä tai pienryhmissä sen pohjalta.

Voitte halutessanne käyttää seuraavia kysymyksiä keskustelun tukena:

• Mitä ajatuksia tai tunteita video herätti?
• Onko asuntosuunnittelu sinulle uusi asia?
• Onko pohjapiirustus sinulle uusi asia?
• Minkälaisia pohjapiirustuksia tai suunnitelmia sinä olet nähnyt?
• Minkälaisia pohjapiirustuksia tai suunnitelmia sinä olet tehnyt?
• Minkälainen pohjaratkaisu on sinun mielestäsi hyvä?

Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita muistiin.

Kokeile ryhtyä asuntosuunnittelijaksi! Voit piirtää pohjapiirustuksen kynällä paperille tai käyttää 3D-mallinnusohjelmaa.

1. Valitse itsellesi sopivan kokoinen asunto: kaksio, kolmio tai neliö. Voit myös valita myös yhden huoneen.
2. Suunnittele hyvä pohjaratkaisu, jossa on valitsemasi määrä huoneita, keittiö ja wc. Voit suunnitella asuntoon myös komeron ja parvekkeen.
3. Ota suunnitelmassasi huomioon ikkunoiden ja ovien paikat, koot ja etäisyydet.
4. Viimeistele asunto piirtämällä huonekalut ja kodinkoneet paikoilleen.

Halutessasi voit ottaa suunnitelmassasi huomioon myös ilmansuunnat, rakennuksen julkisivun, putkistot, porraskäytävän sijoittumisen suhteessa asuntoon ja asunnon sijoittumisen suhteessa koko asuinrakennukseen. Voit jatkaa suunnittelua myös tekemällä tarkat visualisoinnit asuntojen sisustuksesta.

• Mistä suunnasta asuntoon tulee luonnonvaloa ja mihin huoneisiin?
• Miten asunnon vesipisteet sijoittuvat suhteessa toisiinsa?
• Missä sijaitsee porraskäytävä?
• Onko kyseessä läpitalon asunto tai päätyasunto?
• Minkä seinän takana on naapuri?
• Miltä asunnon ikkunat näyttävät suunnitelmasi pohjalta ulospäin?

Pst! Pohjapiirrosta piirtäessä katsot asuntoa ylhäältä päin! Monien pohjapiirrosten mittasuhde on 1:100. Silloin yksi senttimetri paperilla vastaa yhtä metriä tilassa.