Arkkitehtuuria laatikon ulkopuolella 2023–2024 – Kohti yhteisölähtöistä ja aidosti osallistavaa yleisötyötä -hanke oli Arkkitehtuuri- ja designmuseon vuosina 2023–2024 toteuttama yhteisölähtöisen yleisötyön pilotti, jonka tavoitteena oli tutkia aidon osallisuuden mahdollisuuksia museotyössä sekä kehittää toimintamalleja museorakennuksen ulkopuolella tapahtuvaan yhteistyöhön paikallisten yhteisöjen kanssa.
Arkkitehtuuria laatikon ulkopuolella -hanke rakentui tutkimuksesta, avoimella haulla koostetun työryhmän työskentelystä, kokeilevasta projektista sekä sen reflektoinnista. Tutkimusvaiheessa kartoitettiin museon nykyisiä yleisöjä ja tunnistettiin aliedustettuja ryhmiä sekä tarkasteltiin pääkaupunkiseudulla toimivien yhteisöjen tarpeita ja toiveita. Tulokset osoittivat, että museon yleisöt painottuvat tiettyihin väestöryhmiin ja että monille museo on edelleen etäinen tai tuntematon toimija.
Tutkimuksen pohjalta muodostettiin avoimella haulla moninainen työryhmä, jonka kanssa pilotoitiin yhteisölähtöistä työskentelyä. Työskentelyn keskiössä olivat yhteissuunnittelu, jaettu päätöksenteko sekä tilan antaminen osallistujien omille lähtökohdille ja näkökulmille. Hankkeen konkreettisena toteutuksena syntyi penkkipaja, jossa kaupunkilaiset rakensivat yhteiseen käyttöön tarkoitetuista penkkejä eri puolille pääkaupunkiseutua.
Hankkeen keskeinen anti on siinä kertyneessä ymmärryksessä, miten yhteisölähtöinen museotyö rakentuu käytännössä: se vaatii aikaa, luottamuksen rakentamista, institutionaalisen vallan tietoista tarkastelua sekä valmiutta muuttaa museon toimintatapoja. Samalla hanke osoitti, että osallistavat menetelmät voivat synnyttää uusia yhteyksiä, merkityksellisiä kokemuksia ja jaettua asiantuntijuutta. Lisäksi sovelsimme osallisuutta mittaavista osallisuuden tikapuista museoalalle sovelletun version, jota voi käyttää kaikkeen yhteisöjen ja erilaisten ryhmien kanssa toteutettavaan museotyöhön.
Tämän julkaisun tavoitteena on jakaa nämä opit laajasti museokentälle ja muille toimijoille sekä tarjota konkreettisia esimerkkejä ja menetelmiä osallistavamman ja yhteisölähtöisemmän toiminnan kehittämiseen.
Oppimateriaali pohjautuu Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyyn Aalto Design – Hyvinvoinnin muodot (5.6.2026–3.1.2027). Oppimateriaali on Arkkitehtuuri- ja designmuseon yleisötyön suunnittelema ja toteuttama.
Avainsanat: hyvinvointi, materiaalit, arkkitehtuuri, muotoilu, arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus, näyttelypedagogiikka, museopedagogiikka, tulkinta, tieto Suositeltu kohderyhmä: yläkoulun ja toisen asteen opetusryhmät, aikuisopetusryhmät Oppiaineet: kuvataide, käsityö, historia, filosofia, yhteiskuntaoppi, maantiede, biologia, elämänkatsomustieto, terveystieto, äidinkieli ja kirjallisuus, laaja-alainen osaaminen (L1, L2, L4, L7)
Oppimateriaalissa harjoitellaan arkkitehtuurin ja muotoilun tulkintaa sekä näyttelyn hyödyntämistä tiedon hankinnassa ja tiedon paikkana. Oppimateriaalissa käsitellään hyvinvoinnin, materiaalien, arkkitehtuurin ja muotoilun yhteyksiä. Oppimateriaali ja vierailu Aalto Design -näyttelyssä toimivat hyvinä lähtökohtina ja alustoina ilmiöpohjaiseen oppimiseen.
Oppimateriaali on jaettu kolmeen kokonaisuuteen:
Ennen näyttelyä: Opetusryhmille suunnatut kuvanostot sekä kysymyksiä ja vastauksia museovierailun tueksi. Materiaalit soveltuvat museovierailuun valmistautumiseen ja oppimateriaalin aiheisiin syventymiseen eri opetusryhmille.
Näyttelyssä: Opetusryhmille suunnattu tehtävämateriaali omatoimiseen museovierailuun. Materiaali soveltuu erityisesti yläkoulun ja toisen asteen opetusryhmille sekä aikuisopetusryhmille.
Näyttelyn jälkeen: Opetusryhmille suunnattu tehtävämateriaali museovierailun jälkeiseen työskentelyyn. Materiaali soveltuu erityisesti yläkoulun ja toisen asteen opetusryhmille sekä aikuisopetusryhmille
Ennen näyttelyä
Tästä kokonaisuudesta löydät opetusryhmille suunnatut kuvanostot sekä kysymyksiä ja vastauksia museovierailun tueksi. Materiaalit soveltuvat museovierailuun valmistautumiseen ja oppimateriaalin aiheisiin syventymiseen eri opetusryhmille. Näyttelytekstit löytyvät myös verkosta.
Kuvanostoja
Vinkki: Kuvanostojen ja näyttelytekstien avulla on mahdollista valmistautua yhdessä museovierailuun ja näyttelyn teemoihin.
Aino ja Alvar Aalto: Villa Mairea (1938–39), Noormarkku. Valokuvaaja: Rauno Träskelin.
Aino ja Alvar Aalto: Villa Mairea (1938–39), Noormarkku. Valokuvaaja: Rauno Träskelin.
Alvar Aalto: Aalto-maljakko, suupuhallettu lasi, 1936 (1937), Karhula-Iittala. Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö.
Alvar Aalto: Nojatuoli 41 (Paimio-tuoli), koivulamelli, koivuvaneri, 1932 (1985), Huonekalu- ja rakennustyötehdas Oy. Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö.
Kysymyksiä ja vastauksia
Mitä on hyvinvointi?
Hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihmisillä ja yhteisöillä on hyvä olla. Hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat monenlaiset olosuhteet: fyysiset, psyykkiset, henkiset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristölliset. Se auttaa jaksamaan arjessa ja liittyy terveyteen, elämänlaatuun ja siihen, että elämä tuntuu merkitykselliseltä. Hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat, kuten keho, mieli, ihmissuhteet, raha ja ympäristö.
Hyvinvointia voi tarkastella sekä yksilönä että yhteisön näkökulmasta. Yhteiskunnan tasolla siihen vaikuttavat esimerkiksi asuminen, työ, toimeentulo ja turvallisuus. Yksilön tasolla tärkeitä ovat muun muassa ystävyyssuhteet, onnellisuus, itsensä toteuttaminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.
Hyvinvointiin vaikuttavat esimerkiksi:
terveys ja turvallisuus
mieli, tunteet ja tulevaisuuden toiveet
ruoka, liikunta, lepo ja uni
ihmissuhteet ja osallisuus
oppiminen ja kasvu
taide, kulttuuri ja vapaa-aika
koti, ympäristö ja luonto
työ, opiskelu ja raha
Kun hyvinvointiin kiinnitetään huomiota, voidaan rakentaa oikeudenmukaisempaa, kestävämpää ja elinvoimaisempaa yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus hyvään elämään.
Mitä on planetaarinen hyvinvointi?
Planetaarinen hyvinvointi tarkoittaa, että ihmisten ja luonnon hyvinvointi ovat riippuvaisia toisistaan. Ihmiset voivat hyvin vain, jos maapallo voi hyvin. Luonto antaa meille elämän perusedellytykset, kuten puhtaan veden, ruoan ja hapen, ja suojaa meitä sään ääri-ilmiöiltä.
Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonvarojen liiallinen käyttö heikentävät sekä luonnon että ihmisten hyvinvointia. Samalla ihmisten ja yhteiskuntien valinnat vaikuttavat siihen, millaisessa kunnossa maapallo on nyt ja tulevaisuudessa.
Planetaarinen hyvinvointi korostaa vastuuta huolehtia luonnosta, jotta hyvä ja oikeudenmukainen elämä on mahdollista myös tuleville sukupolville maapallon rajoja kunnioittaen.
Mitä on hyvinvointi arkkitehtuurissa ja muotoilussa?
Arkkitehtuuri ja muotoilu vaikuttavat hyvinvointiin, sillä arkkitehdit ja muotoilijat pyrkivät työssään muokkaamaan arkista ympäristöämme. Rakennukset, koulut, kodit, puistot ja muut tilat voivat auttaa ihmisiä voimaan hyvin tai toisaalta tehdä arjesta raskaampaa, jos ne ovat huonosti suunniteltuja. Hyvin suunnitellut tilat tukevat terveyttä, jaksamista ja viihtymistä.
Ihmislähtöinen suunnittelu edistää hyvinvointia. Se huomioi ihmisten erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet. Tärkeitä asioita ovat esimerkiksi riittävä luonnonvalo, yhteys luontoon, selkeät ja turvalliset tilat, miellyttävät värit ja materiaalit sekä paikat, joissa voi levätä, liikkua ja kohdata muita ihmisiä. Tällaiset ympäristöt tukevat sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvointia.
Hyvä arkkitehtuuri ja muotoilu tukevat myös kestävää tulevaisuutta. Ne voivat parantaa arjen sujuvuutta, lisätä hyvinvointia työssä ja opiskelussa sekä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen esimerkiksi viheralueiden ja varjoisten paikkojen avulla.
Arkkitehtuurissa ja muotoilussa ei ole kyse vain siitä, miltä asiat näyttävät, vaan laajemmin siitä, miten hyvä olo ihmisillä on.
Näyttelyssä
Tästä kokonaisuudesta löydät opetusryhmille suunnatun tehtävämateriaalin omatoimiseen museovierailuun. Materiaali on suunnattu ensisijaisesti yläkoulun ja toisen asteen opetusryhmille sekä aikuisopetusryhmille. Tehtävämateriaali löytyy myös painettuna vihkona paikan päältä museolta. Vihon voi lainata ilmaiseksi museovierailun ajaksi.
Tehtävä 1: Havainnoi
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely Työskentelyaika: 15 min (työskentely pienryhmissä) Työskentelymateriaalit: Paperi ja kynät tai muut muistiinpanot välineet
Työskentelyohje
Jakautukaa pienryhmiin. Valitkaa näyttelystä yksi tila tai esine, jota havainnoitte yhdessä keskustellen hyvinvoinnin näkökulmasta. Valmistautukaa jakamaan havaintonne koko ryhmälle.
Mihin kiinnitätte huomiota tilassa tai esineessä (esim. valo, värit, materiaalit, muodot, äänimaisema, mittakaava, tunnelma)?
Miltä kehossa ja mielessä tuntuu tilan tai esineen äärellä?
Vinkki: Käyttäkää havainnoinnissa aistejanne ja mielikuvitustanne:
Näkö (silmät): Miltä esine tai tila näyttää?
Haju (nenä): Mitä tuoksuja esineeseen tai tilaan liittyy?
Maku (suu): Mitä makuja esineeseen tai tilaan liittyy?
Tunto (iho): Miltä esine tai tila tuntuu?
Kuulo (korvat): Mitä ääniä esineeseen tai tilaan liittyy?
Tehtävä 2: Tulkitse
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely Työskentelyaika: 15 min (työskentely pienryhmissä) Työskentelymateriaalit: Paperi ja kynät tai muut muistiinpanot välineet
Työskentelyohje
Jatkakaa keskustelua pienryhmissä valitsemanne tilan tai esineen äärellä. Valmistautukaa jakamaan tulkintanne koko ryhmälle.
Mitä ajatuksia tila tai esine herättää hyvinvoinnista tai planetaarisesta hyvinvoinnista?
Miten tämä tila tai esine tukee tai ei tue hyvinvointia tai planetaarista hyvinvointia?
Kenelle tila tai esine on mielestänne suunniteltu? Minkälaista ihmiskuvaa tai mitä arvoja suunnittelu mielestänne edustaa?
Onko tila tai esine mielestänne ajankohtainen vielä tänään? Miksi tai miksi ei?
Vinkki: Voitte pohtia vastauksianne hyvinvoinnin ja planetaarisen hyvinvoinnin käsitteiden lisäksi esimerkiksi laadukkaan ja vastuullisen suunnittelun periaatteiden kautta:
Eettisyys: Toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet, joiden tavoitteena on oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja toisten kunnioittaminen.
Ergonomia: Ympäristön, välineiden ja toimintojen suunnittelua ihmisen fyysisten ja psyykkisten tarpeiden mukaisiksi.
Empatia: Kyky tunnistaa, ymmärtää ja ottaa huomioon toisen ihmisen tunteet ja näkökulmat.
Ekologisuus: Luonnonvaroja säästävä ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava toimintatapa.
Ekonomia: Resurssien, kuten materiaalien ja rahan järkevä ja kestävä käyttö taloudelliset reunaehdot huomioiden.
Esteettömyys: Ympäristön, palveluiden ja tiedon saavutettavuus kaikille riippumatta toimintakyvystä, aisteista tai taustasta.
Tehtävä 3: Ideoi ja jaa
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely, ryhmätyöskentely Työskentelyaika: 15 min (työskentely pienryhmissä) + 30 min (työskentely koko ryhmässä) Työskentelymateriaalit: Paperi ja kynät tai muut muistiinpanot välineet
Työskentelyohje
Jatkakaa työskentelyä pienryhmissä. Ideoikaa oma hyvinvointia tukeva tila, esine tai palvelu, joka voisi kuulua näyttelyyn. Valmistautukaa jakamaan ideanne koko ryhmälle.
Valitkaa yksi yhteisesti työstettäväksi:
Tila (esim. kouluun, nuorisotalolle, urheilukentälle, kauppakeskukseen)
Esine (esim. huonekalu, arjen käyttöesine, laite)
Palvelu (esim. nuorille suunnattu palvelu tai sovellus)
Ideoikaa yhdessä vapaasti. Voitte toteuttaa ideoistanne pieniä luonnoksia, kirjallisia kuvauksia tai kirjata ylös ideoihinne liittyviä avainsanoja muistiinpanovälineitä hyödyntäen.
Valitkaa ideoistanne yksi ja vastatkaa lyhyesti ideoinnin pohjalta seuraaviin kysymyksiin. Kirjatkaa vastauksenne muistiin yksittäisinä sanoina, ranskalaisina viivoina tai pieninä luonnoksina.
Kenelle tila, esine tai palvelu on suunniteltu?
Mihin hyvinvoinnin tarpeeseen tila, esine tai palvelu vastaa?
Mitä suunnitteluratkaisuja (esim. valo, värit, materiaalit, muodot, äänimaisema, mittakaava, tunnelma) käyttäisitte tilassa, esineessä tai palvelussa? Miksi?
Palatkaa koko ryhmään. Jokainen pienryhmä esittää lyhyesti havaintonsa, tulkintansa sekä ideansa vuorotellen koko ryhmälle valitsemansa tilan, esineen, rakennuksen tai kokonaisuuden äärellä. Kommentoikaa myös muiden pienryhmien puheenvuoroja ja kysykää kysymyksiä.
Vinkki: Voitte jatkaa tilojen, esineiden tai palveluiden yksityiskohtaisempaa suunnittelua suunnitteluprosessia hyödyntäen museovierailun jälkeen osana opetusta. Tutustu muotoiluprosessiin täällä
Näyttelyn jälkeen
Tästä kokonaisuudesta löydät opetusryhmille suunnatun tehtävämateriaali museovierailun jälkeiseen työskentelyyn osana opetusta. Materiaali soveltuu erityisesti yläkoulun ja toisen asteen opetusryhmille sekä aikuisopetusryhmille. Materiaalissa tarkastellaan tiiltä rakennusmateriaalina. Samoja näkökulmia ja ideoita voidaan soveltaa myös muiden materiaalien tarkasteluun.
Kuvanostoja
Vinkki:Aalto Design – Hyvinvoinnin muodot -näyttelyn toiminnallisen tilan tiiltä käsittelevä osuus toimii oivana johdantona museovierailun jälkeiseen työskentelyyn.
Alvar ja Elissa Aalto: Kulttuuritalo (1952–58), Helsinki. Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö / Valokuvaaja: Simo Rista.
Alvar ja Elissa Aalto: Muuratsalon Koetalo (1952–54). Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö / Valokuvaaja: Simo Rista.
Kysymyksiä ja vastauksia?
Mitä tiili on?
Tiili on yksi maailman vanhimmista rakennusmateriaaleista. Tiili on pääasiassa savesta valmistettu rakennusmateriaali, joka muotoillaan ja joko poltetaan korkeassa lämpötilassa tai kuivataan. Valmistuksessa voidaan käyttää myös hiekkaa, vettä ja muita luonnonmateriaaleja, kuten sahanpurua.
Mitkä ovat tiilen ominaisuudet?
Tiili tunnetaan erityisesti seuraavista ominaisuuksista:
Pitkä käyttöikä
Hyvä paloturvallisuus
Kyky varata ja luovuttaa lämpöä
Kestävyys kosteutta, pakkasta ja kuumuutta vastaan
Hyvä puristuslujuus
Tiili on raskas materiaali, joka kestää hyvin puristavaa kuormitusta. Siksi sitä on käytetty kantavissa seinissä ja muissa rakenteissa, joiden täytyy kestää suurta painoa.
Tiili säilyttää hyvin muotonsa eikä kutistu kosteuden vaikutuksesta. Se ei pala, lahoa eikä ruostu. Siksi tiilipinnat ovat yleensä helppohoitoisia ja vaativat vähän huoltoa.
Tiili on luonnonmateriaali, joka ei yleensä vapauta sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Se myös tasaa kosteuden vaihtelua sitomalla ja luovuttamalla kosteutta ympäristön olosuhteiden mukaan.
Tiili on myös kestävä ja ekologinen materiaali. Puhtaita ja käsittelemättömiä tiiliä voidaan käyttää uudelleen rakentamisessa.
Tiilen väri riippuu erityisesti käytetyn saven koostumuksesta sekä polttolämpötilasta. Tiili voi olla esimerkiksi punainen, ruskea, keltainen, harmaa tai lähes musta.
Tiiltä pidetään myös kauniita materiaalina, joka luo rakennuksiin lämpimän ilmeen ja eläviä pintoja.
Mikä on tiilen historia ja nykyisyys?
Tiiltä on käytetty rakentamisessa jo tuhansien vuosien ajan.
Tiilen valmistustaito saapui Suomeen keskiajalla noin 1200-luvulla. Ensimmäisiä tiiliä käytettiin kirkkojen, linnojen ja muiden tärkeiden rakennusten rakentamiseen. Tuohon aikaan tiilet valmistettiin käsityönä rakennushankkeiden yhteydessä, eikä tiilen valmistus ollut vielä oma ammattinsa tai teollisuudenalansa.
1500-luvulla tiilen valmistus siirtyi vähitellen kirkolta valtion hankkeisiin, kuten linnojen ja linnoitusten rakentamiseen. 1600-luvulla tiiliä alettiin valmistaa myös myyntiin, ja tiilenvalmistuksesta kehittyi oma elinkeino. Vähitellen tiiliruukkeja eli tiilitehtaita perustettiin eri puolille maata.
1800-luvulla tiilen valmistus alkoi muuttua käsityöstä teolliseksi tuotannoksi. Uudet keksinnöt, kuten tiilipuristimet ja rengasuunit, nopeuttivat valmistusta. Rautatieverkoston laajeneminen mahdollisti tiilien kuljettamisen pitkiäkin matkoja, mikä vähensi tarvetta rakentaa väliaikaisia tiilitehtaita jokaisen rakennustyömaan yhteyteen.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tiilen käyttö yleistyi nopeasti, ja siitä tuli tärkeä rakennusmateriaali kaupungeissa. Vuonna 1897 tiilestä tuli Suomen ensimmäinen standardoitu rakennustarvike, mikä helpotti rakentamista ja tiilien yhteensopivuutta. Tiilien tuotanto kasvoi voimakkaasti, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomessa oli satoja tiilitehtaita. Nykyään tiilitehtaita on Suomessa enää muutama.
Tiili on edelleen yleinen rakennusmateriaali Suomessa. Sitä käytetään erityisesti rakennusten julkisivuissa, tulisijoissa ja piipuissa. Tiiltä arvostetaan sen kestävyyden, näyttävyyden ja pitkän historian vuoksi.
Miten tiiltä käytetään?
Rakentamisessa yleisin tiili on suorakulmainen kappale, mutta tiiliä valmistetaan myös monissa muissa muodoissa. Savesta voidaan tehdä esimerkiksi kattotiiliä, tiiliharkkoja, putkia tai erikois- ja koristetiiliä. Tiiliä voidaan käyttää esimerkiksi:
Muuraamalla
Tiilet kiinnitetään toisiinsa muurauslaastilla. Muurauslaasti sitoo tiilet yhteen ja auttaa jakamaan rakenteeseen kohdistuvaa kuormitusta tasaisesti.
Latomalla
Tiilet asetellaan paikalleen ja saumat täytetään esimerkiksi saumaushiekalla. Ladonnalla tarkoitetaan myös eri tavoin muodostettuja kuvioita.
Mihin tiiltä käytetään?
Tiilen monipuolisuuden ansiosta sitä voidaan käyttää sekä rakennusten rakenteissa että näkyvissä pinnoissa. Tiiltä käytetään muun muassa:
Rakennusten ulkoseiniin eli julkisivuihin
Seinärakenteisiin
Väliseiniin
Holvirakenteisiin
Eristekerroksiin
Koristeellisiin yksityiskohtiin
Tulisijoihin
Savuhormeihin ja piippuihin
Ideoita opetukseen
Tehtävä 1: Lähiympäristön tiilien tutkiminen ja havainnointi
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely Työskentelyaika: 30 min (työskentely pienryhmissä) + 15 min (työskentely koko ryhmässä) Työskentelymateriaalit: Paperi ja kynät tai muut muistiinpanot välineet
Työskentelyohje
Lähtekää arkkitehtuurikävelylle lähiympäristöön ja tutkikaa rakennuksissa sekä rakennetussa ympäristössä käytettyä tiiltä. Etsikää erilaisia tiilikohteita, kuten rakennusten julkisivuja, muureja, savupiippuja tai muita tiilestä tehtyjä yksityiskohtia. Tutkikaa tiiltä myös kosketuksen avulla. Tunnustelkaa tiilipintoja ja tehkää havaintoja niiden tuntumasta.
Valitkaa vähintään 3–5 kiinnostavaa kohdetta ja ottakaa niistä valokuvia. Kiinnittäkää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:
Minkä väristä tiili on?
Miten tiiliä on ladottu tai muurattu?
Onko tiilen pinta sileä, karhea, kulunut tai vaurioitunut?
Millaisen tunnelman tiili luo?
Kirjatkaa havaintojanne muistiin yksittäisinä sanoina, ranskalaisina viivoina tai pieninä luonnoksina. Valmistautukaa jakamaan valokuvanne ja havaintonne koko ryhmälle.
Vinkki: Jos ulkoilu ei ole mahdollista, luokaa yhteinen kuvakokoelma verkon kuva-alustalle. Etsikää yhdessä kuvia erilaisista tiilirakennuksista, tiiliyksityiskohdista ja tiililadontatavoista.
Tehtävä 2: Pienoistiilien suunnittelu ja muotoilu
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely Työskentelyaika: sovellettavissa (työskentely pienryhmissä) Työskentelymateriaalit: Savi tai muu muovailumassa, saven työstövälineet, muovailualusta, vesi, tarvittaessa keramiikkauuni
Työskentelyohje
Valitkaa yksi arkkitehtuurikävelyllä ottamistanne valokuvista tai vaihtoehtoisesti näyttelyn valokuvista inspiraatioksi pienoismallin rakentamista varten. Pohtikaa minkälaisen pienoismallin voisitte valokuvan pohjalta toteuttaa itse: millainen rakennus, rakenne tai yksityiskohta siinä näkyy? Miten tiilet on ladottu? Millaisia muotoja, rytmejä ja yksityiskohtia kohteessa on?
Pienoismallin voi toteuttaa:
kokonaisesta rakennuksesta
rakennuksen osasta
julkisivusta
muurista, portista tai muusta rakenteesta
vapaamuotoisesti ja taiteellisesti tunnelmasta ja muotokielestä
Tutustukaa seuraavaksi oikean tiilen mittasuhteisiin. Selvittäkää tavallisen rakennustiilen mitat ja pohtikaa, miten ne voidaan muuntaa pienoismalliin sopivaan mittakaavaan. Voitte esimerkiksi käyttää mittakaavaa 1:5, 1:10 tai 1:20 työn koosta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen.
Suunnitelkaa omat pienoistiilenne pienoismallia varten ja valmistakaa ne esimerkiksi savesta, ilmakuivuvasta savesta tai muusta kovettuvasta muovailumassasta. Pyrkikää tekemään tiilistä mahdollisimman tasakokoisia, jotta niitä voidaan käyttää myöhemmin rakentamiseen.
Kiinnittäkää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:
Miten saatte tiilistä mahdollisimman tasalaatuisia?
Miten saatte tiilistä mahdollisimman aidon näköisiä?
Mikä tiilen mittasuhteissa on tärkeää?
Miten mittakaava vaikuttaa rakentamiseen ja lopputulokseen?
Valmistakaa riittävä määrä pienoistiiliä seuraavaa työvaihetta varten. Antakaa tiilien kuivua tai kovettua materiaalin ohjeiden mukaisesti.
Vinkki: Jos omien tiilien suunnittelu ja muotoilu ei ole mahdollista, rakennelmia voi tehdä myös valmiista pienoismallitiilistä tai mosaiikkilaatoista.
Tehtävä 3: Pienoistiilillä rakentaminen
Työskentelymuoto: Pienryhmätyöskentely Työskentelyaika: sovellettavissa (työskentely pienryhmissä ja koko ryhmässä) Työskentelymateriaalit: Pienoistiilet, muut pienoismallien rakentamiseen tarvittavat materiaalit, rakennusalusta, liima, hiekka, tarvittaessa seinäkitti tai muotoilutahna
Työskentelyohje
Aloittakaa pienoismallin rakentaminen. Rakentamisen aikana harjoitelkaa erilaisia tiilien ladonta- ja muuraustapoja. Kokeilkaa esimerkiksi, miten tiilien suunta, limitys ja rytmi vaikuttavat rakenteen ulkonäköön ja kestävyyteen. Pohtikaa myös, mitä muita materiaaleja tarvitsette pienoismallin toteuttamiseen.
Kiinnittäkää huomiota esimerkiksi seuraaviin asioihin:
mittakaavan säilymiseen
rakenteen vakauteen
tiilien huolelliseen asetteluun
pinnan rytmiin ja visuaaliseen ilmeeseen
valokuvasta tekemiinne havaintoihin
Valmistautukaa jakamaan valitsemanne valokuva ja valmis pienoismalli koko ryhmälle. Keskustelkaa yhdessä koko ryhmän kesken seuraavista kysymyksistä:
Mitkä asiat onnistuitte siirtämään pienoismalliin?
Mitä jouduitte muuttamaan tai yksinkertaistamaan?
Millaisia mahdollisuuksia ja haasteita tiilirakentaminen tarjoaa?
Miten materiaali, mittakaava ja ladonta vaikuttavat rakennuksen ja pienoismallin tunnelmaan ja ilmeeseen?
Vinkki: Valmiita pienoismalleja voi tarkastella hyvinvoinnin näkökulmasta näyttelyvierailuun liittyvän tehtävämateriaalin kysymysten avulla.
Tässä oppimateriaalissa tutustutaa lyhytdokumenttielokuvan kautta upeaan neuletaiteilijaan, Juha Vehmaanperään. Hän muuttaa maailmaa suunnittelun avulla ja tutkii työssään sukupuolen konventioita, eli totuttuja tapoja tai perinteitä, vaatetuksen näkökulmasta. Queer-näkökulma kyseenalaistaa ja purkaa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä normeja haastaen perinteiset määritelmät ja etsien uusia tapoja ymmärtää moninaisia kokemuksia. Miten ihmisiä voisi lähestyä yksilöinä ilman ennakko-oletuksia?
Videon kesto: 14:05 Ohjaus: Anna Lohko Esiintyjä: Juha Vehmaanperä
Kannusta oppilaitasi reagoimaan videoon omalla tavallaan – katselun aikana oppilaat voivat tehdä muistiinpanoja kirjoittamalla ja piirtämällä. Katsomisen jälkeen keskustellaan yhdessä ja jaetaan esille nousseita ajatuksia ja tunteita.
Video kertoo suunnittelusta ja sen mahdollisuuksista. Vaikka maailmassa tarjotaan monenlaisia valmiita vaihtoehtoja, aina ei ole pakko valita olemassa olevasta, vaan on lupa luoda omannäköistään elämää.
”Mulle on joskus sanottu ett mies ei voi näyttää joulukuuselta.” – Juha Vehmaanperä.
Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttely Juha Vehmaanperä: Craft Punk (20.2.–6.9.2026) esittelee suunnittelijan ajatuksia, suunnitteluprosesseja, valokuvia, installaatioita, mallistoja ja näytöstallenteita juhlistaen tämän videon tapaan sitä, miten taiteilija on käsitellyt identiteetin kysymyksiä kehittääkseen ymmärrystämme siitä, mitä pukeutuminen ja muoti voivat olla.
Oppilaittesi ideat ja kokemukset ovat paras lähtökohta keskustelulle. Käytä alla olevia kysymyksiä ja tue keskusteluja luokkahuoneessa. Miten neuletaiteilijan työ voi inspiroida oppimaan taiteen ja muotoilun avulla?
Juha Vehmaanperä tutkii luovan työnsä kautta identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Hänen työnsä pyrkii kyseenalaistamaan tapoja, joilla yhteiskunta ja media näkevät, esittävät ja edustavat ja huomioivat ihmisten moninaisuutta. Vehmaanperä on luonut omannäköisen tyylin, joka on ilmaisultaan tunnistettava ja ainutlaatuinen.
Kysymykset
Jos olisit suunnittelija, minkälaisia vaatteita suunnittelisit?
Mitä haluaisit vaatteiden kertovan sinusta? Mikä on sinulle tärkeää?
Miten sukupuoli on osa pukeutumista?
Oletko tehnyt vaatteita itse?
Oletko tuunannut vaatteita itse?
Miten itse tehty vaate eroaa valmisvaatteesta?
Onko sinulla jokin pukeutumiseen liittyvä taito, jonka voisit jakaa muille?
Oletko nähnyt pukeutumista, joka on herättänyt sinussa kysymyksiä? Minkälaisia?
Jos suunnittelisit nyt vaatteen viestimään sinulle tärkeästä suuresta asiasta, miltä se voisi näyttää? Miten voisit ilmaista mielipiteitäsi luovasti?
Mitä on kauneus vaatetuksessa ja pukeutumisessa? Miten normit vaikuttavat kauneuden käsitykseen? Voiko tekeminen olla kaunista? Miksi ihmiset kokevat kauneuden eri tavoin?
Oppimateriaali pohjautuu Arkkitehtuuri- ja designmuseon Juha Vehmaanperä: Craft Punk (20.2.–6.9.2026) näyttelyyn. Oppimateriaalin on suunnitellut ja toteuttanut Arkkitehtuuri- ja designmuseon Oppiminen, yhteisöt ja yleisöt -yksikön ammattikasvattajat. Suunnittelua on tukenut neuletaiteilija Juha Vehmaanperä. Osana oppimateriaalia on Anna Lohkon ohjaama lyhytdokumenttielokuva Craftiest Bitch in Town inspiraatioksi oppitunneille.
Oppimateriaali pohjautuu Arkkitehtuurimuseon vuoden 2022 Eläköön Wivi Lönn! -päänäyttelyyn. Oppimateriaalin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Arkkitehtuuri- ja designmuseon Oppiminen, yhteisöt ja yleisöt -yksikön ammattikasvattajat.
Oppimateriaalissa käsitellään naisarkkitehteja ja arkkitehtuurin naishistoriaa arkistopedagogisesti. Oppimateriaali sisältää sanaston, kaksi oppikokonaisuutta, joissa aiheita käsitellään arkisto- ja kokoelma-aineistojen sekä videohaastattelumateriaalin avulla.
Suositeltu kohderyhmä: peruskoulun ja toisen asteen opetusryhmät, aikuisopetusryhmät Oppiaineet: kuvataide (KU2, KU4), historia (HI1, HI3, HI6), filosofia (FI3), yhteiskuntaoppi (YH1), maantiede (GE3), elämänkatsomustieto (ET1, ET2) Avainsanat: arkistopedagogiikka, naishistoria, naisarkkitehdit, Wivi Lönn, Architecta, Tumstocken, intersektionaalinen feminismi, historia, tutkimus
Sanastoa
Wivi Lönn
Wivi Lönn oli suomalainen arkkitehti, joka eli vuosina 1872–1966. Wivi Lönniä voidaan pitää ensimmäisenä itsenäisesti arkkitehtuurin alalla toimineena naisena Suomessa. Lönn oli koulusuunnittelun uranuurtaja ja tilasommittelun mestari. Hän suunnitteli kymmeniä kohteita, joista monet ovat arvostettuja ja merkittäviä julkisia rakennuksia. Vuonna 2022 Wivi Lönnin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.
Architecta
Architecta on vuonna 1965 rekisteröity Suomen naisarkkitehtien yhdistys. Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 80 vuotta Suomen naisarkkitehtien yhdistyksen Architectan perustamisesta.
Arkistopedagogiikka
Arkistopedagogiikka tarkoittaa arkistoissa säilytettävien kokoelmien avulla tapahtuvaa pedagogisesti suunniteltua opetusta. Se voi tarkoittaa joko suoraan arkistoympäristössä tapahtuvaa oppimista tai olla arkiston aineistoihin perustuva, mutta arkiston ulkopuolelle sijoittuva oppimistilanne.
Museo
Museo on yksi muistiorganisaatio yhdessä arkistojen ja kirjastojen kanssa. Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle. Museo hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia ja aineettomia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään edistääkseen tutkimusta ja opetusta sekä tuottaakseen mielihyvää. Arkkitehtuurimuseo on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kerää, tallentaa, säilyttää, ylläpitää, esittelee ja välittää rakennettua kulttuuriperintöä.
Kulttuuriperintö
Kulttuuriperintö tarkoittaa menneisyydestä perittyjä voimavaroja niiden omistajasta riippumatta, jotka ihmisten mielestä kuvastavat heidän jatkuvasti muuttuvia arvojaan, uskomuksiaan, tietojaan ja perinteitään. Tähän kuuluvat kaikki ihmisten ja paikkojen vuorovaikutuksesta aikojen kuluessa rakentuneen ympäristön osat. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaikkialla. Rakennettu kulttuuriperintö on arkkitehtien luovaa työtä sekä erilaisia tiloja, paikkoja ja rakennuksia sekä kokemuksia niistä.
Arkisto
Arkisto on tila, jossa säilytetään asiakirjallista kulttuuriperintöä ja kirjallisia tai kuvallisia tietoaineistoja, kuten elokuvia tai musiikkia. Arkistolla voidaan tarkoittaa myös alkuperänsä tai käyttötarkoituksensa takia yhteenkuuluvien, arkistoitujen asiakirjojen kokonaisuutta. Arkistoinnilla tarkoitetaan prosessia, jolla erilaisia asiakirjoja liitetään osaksi arkistoa. Arkkitehtuurimuseon arkistoon on tallennettuna esimerkiksi arkkitehtien kirjeenvaihtoa, rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ja arkkitehtuuripiirustuksia.
Museokokoelma
Museokokoelma on museoesineiden ryhmä, joka on koottu ja järjestetty museon määrittelemien kriteerien mukaan. Museot keräävät esineistöä ja aineistoa erikoistumisensa ja vastuualueensa mukaan. Esineiden ja aineistojen valintaan vaikuttaa käsitys kulttuuriperinnöstä. Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin on tallennettu arkkitehtuurivalokuvia, -piirroksia ja -pienoismalleja. Arkkitehtuurimuseon kirjaston kokoelmaan on tallennettu arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja ja lehtiä.
Aineisto
Aineisto on kokonaisuus, joka muodostuu esineistä tai tallennetuista tiedoista. Museokokoelma tai sen osa voi muodostaa tutkittavan tai esiteltävän aineiston. Aineiston tutkiminen ja käsittely on tutkijan tai kuraattorin työtä.
Asiasana
Asiasana on asiasanastossa esiintyvä, aiheen kuvailussa käytettävä sana tai sanaliitto. Arkkitehtuuriin liittyviä asiasanoja voivat olla esimerkiksi erilaiset rakennustyypit, kuten ”koulu”, ”päiväkoti” tai ”museo”.
Korjaava kokoelmatyö
Korjaava kokoelmatyöllä tarkoitetaan tekoja ja toimenpiteitä, joilla kokoelmassa tai arkistossa esiintyviä puutteita tai historiallista epäoikeudenmukaisuutta pyritään korjaamaan. Vuonna 2022 Arkkitehtuurimuseo täydentää kokoelmiaan naisarkkitehtien työllä osana korjaavaa kokoelmatyötä.
Nykydokumentointi
Nykydokumentoinnilla tarkoitetaan tulevaisuuden historian tallentaminen. Architectan jäsenten videohaastattelut ovat esimerkki nykydokumentoinnista.
Kokemusasiantuntija
Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin asiasta tai ilmiöstä. Architectan jäsenet ovat kokemusasiantuntijoita arkkitehtuurin naishistoriasta.
Sukupuoli
Sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole jaettavissa kahteen, toisilleen vastakkaiseen ja selvästi toisistaan erotettavaan sukupuoleen, vaan sukupuolen ilmenemismuodot ovat moninaisemmat. Erilaisia sukupuolia ovat esimerkiksi muunsukupuolinen, nainen tai mies. Historiallisen aikarajauksen vuoksi tehtäväteksteissä viitataan kaksijakoisesti miehiin ja naisiin erityisesti siksi, että naissukupuoli on asettanut yksilön heikompaan asemaan yhteiskunnassa ja arkkitehdin ammatissa. Sukupuolen moninainen historia luo kuitenkin erityisen haasteen menneisyyden tarinoiden käsittelyyn. Emme voi jälkikäteen tietää tai tunnistaa menneiden ihmisten identiteettejä, ja myös sukupuolta kuvaava kieli sekä käsitykset vaihtelevat aikakauden, paikan ja kulttuurin mukaan. Sukupuolten moninaisuuden hahmottaminen muuttuu koko ajan. Historiallisen aineiston äärellä voi oppia tunnistamaan kulloisiakin sukupuolinormeja ylittäviä tarinoita, jotka ovat kaikuja oman aikansa moninaisuudesta.
Historian tutkimus
Historian tutkimus on erilaisiin aineistoihin perustuvaa kriittistä ja analyyttista menneisyyden tutkimusta. Historian tutkimus perustuu lähteisiin perustuviin tulkintoihin, joita nykyihminen eli yksittäinen historian tutkija tekee esimerkiksi arkisto- ja kokoelma-aineistojen äärellä.
Naishistoria
Naishistorialla tarkoitetaan naisten ja naisten yhteiskunnallisen aseman historiaa. Wivi Lönnin ja Architectan historia on arkkitehtuurin naishistoriaa.
Sateenkaarihistoria
Sateenkaarihistorialla tarkoitetaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden historiaa. Wivi Lönnin historiaa voidaan tarkastella myös sateenkaarihistorian näkökulmasta.
Sanastoon liittyvä lämmittelytehtävä
Keskustelkaa sanastosta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.
Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:
Mitkä sanat tuntuvat tutulta?
Mitkä sanat tuntuvat vieraalta?
Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä sanat herättävät?
Mikä sana puuttuu?
Kirjoittakaa vastauksenne ylös.
Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.
Oppikokonaisuus 1: Kuraattori kertoo
Kuraattori kertoo -videoilla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattorit kertovat valitsemiensa arkisto- ja kokoelma-aineistojen avulla naisarkkitehdeista ja arkkitehtuurin naishistoriasta. Miksi arkisto- ja kokoelma-aineistot ovat tärkeitä ja mitä voimme saada tietää tai mitä voimme oppia niiden pohjalta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä?
Oppikokonaisuuden alustus
Kuraattori kertoo –videoilla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattorit kertovat valitsemiensa arkisto- ja kokoelma-aineistojen avulla naisarkkitehdeista ja arkkitehtuurin naishistoriasta.
Historia on totuttu kertomaan niin sanottuna ”suurena kertomuksena”, jossa ovat korostuneet tietyt näkökulmat. Myös Arkkitehtuurin historian kohdalla sen todeta sen olevan suurilta osin esimerkiksi mieskeskeistä, valkoista, keskiluokkaista tai eurosentristä. Myös pienillä tarinoilla on merkitystä ja historiaan voi olla monia erilaisia näkökulmia. Näistä yksi on naishistoria.
Naisten yhteiskunnallinen asema oli 1900-luvun alussa erilainen kuin se on tänä päivänä. Ammattiin kouluttautuvan ja ammatissa toimivan naisen tiellä oli paljon esteitä. Suomessa ei Wivi Lönnin lisäksi muita naisarkkitehteja, jotka olisivat johtaneet omaa toimistoaan ja menestyneet arkkitehtuuri kilpailuissa. Monet ammatilliset verkostot ja järjestöt, kuten Suomen Arkkitehtiliittoa edeltänyt Arkitekt-Klubben, pysyivät pitkään naisilta suljettuina. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen, minkälaisia aineistoja meille on säilynyt tarkasteltavaksi tähän päivään.
Monet tarinat tai kokemukset ovat tulleet ohitetuiksi ja jääneet sitä kautta aliedustetuiksi myös museokokoelmissa. Erilaisten vähemmistöjen ja marginalisoitujen ihmisryhmien historian tallentaminen onkin ollut ja on joissain tapauksissa edelleen yhteisön itsensä vastuulla. Tämä aiheuttaa tutkijoille haastavia tilanteita esimerkiksi naishistorian tai sateenkaarihistorian tutkimisen kohdalla, kun syrjinnästä ja muista eriarvoistavista rakenteista johtuen aineistojen tallentamista ei ole tehty, aineistot tai asiasanoitukset ovat puutteellisia tai niitä on jopa hävitetty. Myös nopeasti muuttuva kieli ja nykypäivästä eroavat käsitteet ja käsityksen erilaisista ilmiöistä historiassa vaativat historiantutkijalta herkkyyttä ja syvää asiantuntemusta käsiteltävästä aiheesta, jotta erilaisten ihmisten, kokemusten ja ilmiöiden historia voidaan oppia tunnistamaan ja tuntemaan.
Kuraattori kertoo -videoilla kuulemme eräänlaisia vastauksia esimerkiksi siihen, miksi arkisto- ja kokoelma-aineistot ovat tärkeitä ja mitä voimme saada tietää tai mitä voimme oppia niiden pohjalta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä.
Tampereen paloaseman kilpailu
Vuonna 1908 valmistunut Tampereen paloasema sijaitsee Tampereella osoitteessa Satakunnankatu 16. Wivi Lönn oli yksi Tampereen paloaseman suunnittelukilpailuun kutsun saaneista kuudesta arkkitehdista. Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet suopeasti siihen, että Wivi Lönn oli mukana kilpailussa. Videolla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattori ja Arkkitehtuurimuseon amanuenssi Anna Autio, kertoo tarkemmin Tampereen paloaseman suunnittelukilpailusta ja siihen liittyvistä aineistoista.
Tumstocken-päiväkirja
Tumstocken oli kaksikielinen naisarkkitehtien kerho, joka perustettiin vuonna 1919. Se toimi vastineena Arkkitehtiklubista yhdistykseksi samana vuonna virallistetulle Suomen Arkkitehtiliitolle, jonka toiminnasta naiset oli tuohon aikaan rajattu ulos. Videolla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattori ja Keiden kaupunki –hankkeen väitöstutkija Hanna Tyvelä, kertoo tarkemmin Tumstocken-päiväkirjasta ja siitä, miten se liittyy Architectan historiaan.
Wivi Lönnin matka-albumi
Vaikka naisten itsenäistä matkustamista ei 1800–1900-lukujen vaihteessa rajoitettu, liittyi siihen paljon ennakkoluuloja. Arkkitehdin työn lisäksi Wivi Lönnin suuri intohimon kohde oli matkustaminen. Hänen tiedetään käyneen vuosien 1897 ja 1938 välillä ulkomailla ainakin 38 kertaa. Matkat suuntautuivat lähes kaikkiin läntisen Euroopan maihin, useimmiten Ranskaan, ja pelkästään Pariisiin jopa 18 kertaa. Videolla Eläköön Wivi Lönn! -näyttelyn kuraattori ja Arkkitehtuurimuseon näyttelyamanuenssi Jutta Tynkkynen, kertoo tarkemmin Wivi Lönnin matka-albumista.
Oppikokonaisuuden tehtävä ja työskentelyohje
Katsokaa videot yhdessä ja keskustelkaa ryhmässä tai pienryhmissä niiden pohjalta. Vaihtoehtoisesti voitte toteuttaa tehtävän itsenäisesti.
Voitte halutessanne käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:
Mitä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä videot herättivät?
Mitä esineitä tai asioita haluaisit itse tallentaa tai jättää omasta elämästäsi löydettäväksi tulevaisuuden ihmisille? Miksi valitsit juuri nämä esineet tai asiat?
Miltä tuntuu ajatus siitä, että historiantutkijat löytäisivät ne ja tutkisivat niitä?
Mistä muista näkökulmista historiaa voisi tarkastella? Entä mistä näkökulmista omaa historiaasi voisi tarkastella?
Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita ylös.
Halutessanne voitte jatkaa aiheen työstämistä toteuttamalla keskustelun pohjalta ryhmän yhteisen visuaalisen kollaasin tulevaisuuden museosta, jossa tallentamanne ja löydettäviksi jättämänne esineet ja asiat ovat esillä.
Oppikokonaisuus 2: Naisarkkitehti kertoo
Videohaastatteluissa Suomen naisarkkitehtien yhdistys Architectan nykyiset jäsenet Marina Basdekis, Kaisa Broner-Bauer, Kaarina Löfström ja Pirkko-Liisa Schulman kertovat videohaastatteluissa arkkitehdin työstä ja suhteestaan Architectaan. Mitä arkkitehdin työ tai järjestäytyminen ovat haastateltaville henkilöille merkinneet?
Oppikokonaisuuden alustus
Videohaastatteluissa Suomen naisarkkitehtien yhdistys Architectan nykyiset jäsenet Marina Basdekis, Kaisa Broner, Kaarina Löfström ja Pirkko-Liisa Schulman kertovat videohaastatteluissa arkkitehdin työstä ja suhteestaan Architectaan.
Keväällä 1942, Suomen ollessa Jatkosodassa, kotirintamalla työskennelleet naisarkkitehdit päättivät järjestää esikuvansa Lönnin 70-vuotissyntymäpäivien kunniaksi juhlan kaikille Suomen naisarkkitehdeille. Juhla yhdisti naisarkkitehtien sukupolvet. Nuorimmat läsnäolijat olivat arkkitehtiylioppilaita, vanhimmat edustivat naisarkkitehtien ensimmäistä sukupolvea. Juhlissa varhaiset pioneerit saivat ansaitsemaansa ihailua ja arvostusta nuoremmilta kollegoiltaan, mutta tilaisuus kokosi arkkitehdit myös toisella tapaa yhteen. Juhlassa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että sukupuoli yhdistää läsnäolijoita ammatinharjoittamisen haasteissa. Naisarkkitehdit päättivät perustaa ammatillisen kerhon edistääkseen naisten työskentelymahdollisuuksia arkkitehtuurin alalla. Kerhon nimeksi annettiin Architecta, latinankielisen naisarkkitehtia tarkoittavan sanan mukaan. Architecta-kerho järjestäytyi virallisesti 3.11.1942 Helsingin Seurahuoneella ja Architecta rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1965. Architecta on kansainvälisestikin merkittävä esimerkki naisarkkitehtien varhaisesta järjestäytymisestä.
Architectan arkisto ei kuulu Arkkitehtuurimuseon kokoelmaan, vaan arkistoa säilytetään Kansallisarkistossa. Museokokoelmien kartuttamisessa ja aineistojen tallentamisessa tehdään paljon valintoja, joissa määritellään yhteistä kulttuuriperintöä eli mitä siihen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu. Kokoelmatyössä käytetään paljon valtaa, kun vastataan kysymykseen, miksi juuri tämä aineisto on merkittävä ja sääilyttämisen arvoinen.
Arkkitehtuurimuseossa on tunnistettu tilanne, jossa museon kokoelmapoliittiset periaatteet ja arkiston järjestämisperusteet luovat osaltaan epätasapainoa nais- ja miesarkkitehtien työn tallentamisen suhteen. Kun kokoelma perustuu yksittäisten arkkitehtien työn tallentamiseen, jää virka-arkkitehtina tai vaikkapa yhdessä puolison kanssa tehty työ usein näkymättömäksi. Näin ainoastaan niiden naisarkkitehtien työt, jotka on tehty ”omalla nimellä” tulevat tallennetuksi kokoelmaan.
Aktiivisella kokoelmapolitiikan päivittämisellä asiaan voi kuitenkin vaikuttaa. Architectan jäsenten videohaastattelut tallennettiin Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin osana korjaavaa kokoelmatyötä, jolla pyritään korjaamaan sitä epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta, jota arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on: suurin osa tallennetuista aineistoista ovat miesten tuottamaa kulttuuriperintöä.
Videohaastatteluita voidaan pitää myös niin kutsuttuna nykydokumentointina, jonka tarkoituksena on tulevaisuuden historian tallentaminen. Videon välityksellä pystymme kuulemaan ja tallentamaan Architectan jäsenten ajatuksia ja kokemuksia juuri tässä ajassa, jolloin ne säilyvät toivottavasti myös tulevaisuuteen asti tutkittaviksi ja esitettäviksi. Niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla kuulluksi tuleminen on tärkeää. Museot ja arkistot voivat toiminnallaan tallentaa esineiden ja asiakirjojen lisäksi myös tarinoita, muistoja ja kokemuksia.
Naisarkkitehtien videohaastatteluissa kuulemme eräänlaisia vastauksia esimerkiksi siihen, mitä arkkitehdin työ tai järjestäytyminen ovat haastateltaville henkilöille merkinneet.
Pirkko-Liisa Schulman
Videolla arkkitehti ja Architectan jäsen Pirkko-Liisa Schulman kertoo asiantuntijuutensa ja kokemusasiantuntijuudensa pohjalta siitä, arkkitehdin työ tai järjestäytyminen merkitsevät hänelle.
Marina Basdekis
Videolla arkkitehti ja Architectan jäsen Marina Basdekis kertoo asiantuntijuutensa ja kokemusasiantuntijuudensa pohjalta siitä, arkkitehdin työ tai järjestäytyminen merkitsevät hänelle.
Kaarina Löfstrom
Videolla arkkitehti ja Architectan jäsen Kaarina Löfstrom kertoo asiantuntijuutensa ja kokemusasiantuntijuudensa pohjalta siitä, arkkitehdin työ tai järjestäytyminen merkitsevät hänelle.
Kaisa Broner-Bauer
Videolla arkkitehti ja Architectan jäsen Kaisa Broner-Bauer kertoo asiantuntijuutensa ja kokemusasiantuntijuudensa pohjalta siitä, arkkitehtuurin tutkimus tai järjestäytyminen merkitsevät hänelle.
Oppikokonaisuuden tehtävä ja työskentelyohje
Katsokaa videot yhdessä ja keskustelkaa ryhmässä tai pienryhmissä niiden pohjalta. Vaihtoehtoisesti voitte toteuttaa tehtävän itsenäisesti.
Voitte halutessanne käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:
Mitä ajatuksia, tunteita tai kysymyksiä videot herättivät?
Ketä tai keitä itse haluaisit juuri nyt haastatella? Miksi?
Minkälaisia kysymyksiä kysyisit?
Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita ylös.
Halutessanne voitte jatkaa aiheen työstämistä suunnittelemalla keskustelun pohjalta yhteisen haastatteluprojektin: koostakaa lista haastattelukysymyksistä ja toteuttaakaa haastattelut.
Juvonen, T. (2020). Frågor till transhistorieskrivningen. Astra 102:3, 37–39.
Juvonen, T. (2019). Nimeämisen mahti. Sukupuolta ja seksuaalisuutta kuvaavien termien suhteisuudesta. SQS. Suomen Queer-tutkimuksen Seuran Lehti – Tidskrift för Queerforskning i Finland – Journal of Queer Studies in Finland, 13:1–2, 1—21. https://journal.fi/sqs/article/view/89126
Juvonen, T. (2002). Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Tampere: Vastapaino.
Rossi, L.-M. (2006). Heteronormatiivisuus: käsitteen elämää ja kummastelua. Kulttuurintutkimus. 23:3, 19-28.
Saarikangas, K. (2002). Asunnon muodonmuutoksia: Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa. Helsinki.
Saarikangas, K. (1987). ”Onnelliset omat kodit” —1940-luvun tyyppitalot ja niiden sosiaali- ja aatehistoriallista taustaa. Taidehistoriallisia Tutkimuksia, 1987 Nainen, taide, historia.(10), 191–216.
Suominen-Kokkonen, R. (1992). The Fringe of a Profession: Women as Architects in Finland from the 1890’s to the 1950’s. Helsinki: Kirjapaino Oy.
Suominen-Kokkonen, R. (1987). Nainen rakennusmestarina — Suomen teollisuuskoulujen naisoppilaat vuosina 1888-1912. Taidehistoriallisia Tutkimuksia, 1987 Nainen, taide, historia.(10), 69–92.
Tihinen, J.-H. (toim.). (2006). Keskellä Marginaalia – Mitt i Marginalen: Riitta Konttisen Juhlakirja –Festskrift till Riitta Konttinen., (33).
Taavetti, R. (2018). Queer-historian avoimet menneisyydet. Teoksessa Elina Hakoniemi & Ilkka Kärrylä & Kristiina Silvan & Riikka Taavetti (toim.) Menneet tulevaisuudet. Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja2018. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/274541
Taavetti, R. (2018). Queer Politics of Memory: Undisciplined Sexualities as Glimpses and Fragments in Finnish and Estonian Pasts. Publications of the Faculty of Social Sciences 87. Helsinki: University of Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/244517
Oppimateriaali pohjautuu Arkkitehtuurimuseon vuoden 2023 Betoniunelmia – ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin -päänäyttelyyn. Oppimateriaalin ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Arkkitehtuuri- ja designmuseon Oppiminen, yhteisöt ja yleisöt -yksikön ammattikasvattajat.
Oppimateriaalissa käsitellään 1970-luvun arkkitehtuuria ja asuntosuunnittelua. Oppimateriaali sisältää sanaston, kolme oppikokonaisuutta sekä Arkkitehtuurimuseon kokoelmista löytyviä havainnekuvia Touko Nerosen suunnittelemista Vuosaaren terassitaloista vuodelta 1971.
Suositeltu kohderyhmä: peruskoulun ja toisen asteen opetusryhmät, aikuisopetusryhmät Oppiaineet: kuvataide (KU2, KU4), historia (HI1, HI3, HI6), filosofia (FI3), yhteiskuntaoppi (YH1), maantiede (GE3), elämänkatsomustieto (ET1, ET2) Avainsanat: arkkitehtuuri, 1970-luku, demokratia, tasa-arvo, moninaisuus, purkaminen, hyvinvointivaltio, asuntosuunnittelu, pohjapiirros
Sanastoa
Elementtirakentaminen
(Tai betonielementtistandardi). Elementti on tehtaassa valmistettu rakennuksen osa. Vuosina 1968–1970 Suomessa kehitettiin asuinrakentamista varten betonielementtistandardi eli BES-järjestelmä, joka on käytössä edelleen. Tämä tarkoitti sitä, että samaan rakennukseen voitiin hankkia elementtejä useilta toimittajilta, koska kaikkien valmistajien osat sopivat standardin mukaisesti yhteen. Tämä antoi arkkitehdille vaihtelumahdollisuuksia asuntojen pohjaratkaisujen suunnittelussa.
Hyvinvointivaltio
Suomesta alettiin 1950-luvulta alkaen rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa valtio pyrkii tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja verotuksella ja tarjoamaan jokaiselle kansalaiselle välttämättömän toimeentulon sekä peruspalvelut, joita ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja oikeus asuntoon.
Järjestelmäarkkitehtuuri
(Tai järjestelmäajattelu). Yksi järkiperäisen (ks. rationalismi) suunnittelun muoto 1970-luvulla oli hahmottaa suunnittelu yhtenäisenä järjestelmänä aina asemakaavoituksesta rakennusten yksityiskohtiin saakka. Esimerkiksi Oulun yliopisto, Valion Jyväskylän meijeri ja Kouvolan kirkko ovat rakennuksia, joissa rakenneratkaisu, käytetty mittajärjestelmä, huonetilojen jäsentäminen osana kokonaisuutta sekä yksityiskohdat palvelevat yhtenäistä, rationaalista järjestelmää.
Kompaktikaupunki
(Tai kontaktilähiö). Kompaktikaupunki oli vastaveto väljille ja luonnonläheisyyttä korostaville metsälähiöille, joita rakennettiin Suomeen 1950-luvulta lähtien. Kompaktikaupungissa painottuvat hyvät peruspalvelut ja kaupunkimainen tiiviys, joka edesauttoi asukkaiden sosiaalista kanssakäymistä. 1970-luvulla valmistuneet kompaktilähiöt toteutuivat enemmän tai vähemmän kompaktikaupunki-ideaalien mukaisesti.
Lähiö
Suomessa lähiöt ovat kaupunkien läheisyyteen rakennettuja, usein kerrostalovaltaisia asuinalueita, joiden asukkaat käyttävät kaupunkien palveluita ja usein myös käyvät niissä töissä. Lähiöitä rakennettiin erityisesti 1950–1970-luvuilla helpottamaan kasvavien kaupunkien asuntopulaa.
Moduuli
Moduulit ovat keskenään yhteensopivia rakennuksen osia, jotka noudattavat yhteistä mittajärjestelmää. Tällaisen modulaarisen järjestelmän perusteella rakennus voidaan toteuttaa toistuvilla ja mitoiltaan yhteensopivilla osilla.
Miljööajattelu
Miljööajattelu on 1970-luvulla syntynyt vastareaktio sellaiselle suunnittelulle, joka ei huomioinut rakennuspaikan ominaispiirteitä. Esimerkiksi kompaktikaupungin suunnitteluperiaatteita arvosteltiin voimakkaasti paikallisuuden laiminlyönnistä. Käänteentekevä esimerkki miljööajattelusta oli Katajanokan kärjen kaavasuunnittelukilpailun (1972) voittajaehdotus, joka uudisti aluetta perinteistä korttelimuotoa soveltaen.
Raitti
1970-luvun kompaktilähiöissä raitit muodostavat alueiden sisäiset pääkulkuväylät, jotka on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille ja kevyelle liikenteelle. Raittien varsille sijoittuvat alueiden palvelut, ja korttelipihojen ohella ne ovat alueiden tärkein sosiaalisten kohtaamisten paikka.
Rationalismi
(Tai rationalistinen arkkitehtuuri). Rationalismi arkkitehtuurissa lähtee siitä, että suunnittelu on ensisijaisesti järkiperäistä toimintaa ja se perustuu yleispäteviin lähtökohtiin, kuten mitattavaan dataan tai ennalta määritettyihin loogisiin mittajärjestelmiin (ks. moduuli). Näin suunnitteluongelmiin on löydettävissä yleispäteviä ratkaisuita yksilöllisyyden sijaan.
Ruutukaava
Ruutukaava tarkoittaa rakennetun ympäristön asemakaavaa, jossa kadut leikkaavat toisensa suorassa kulmassa. Tällaisen alueen kartalla rakennukset ja kadut muodostavat tasaisen ruudukon.
Pohjapiirros
Pohjapiirros on vaakatasoinen leikkauskuva rakennuksesta, kuten talosta. Pohjapiirrosta käytetään apuvälineenä rakentamisessa. Pohjapiirroksen voi kuvata myös valmista rakennusta.
Oppikokonaisuus
Tehtävä 1: Sanastoon liittyvä lämmittelytehtävä
Keskustelkaa sanastosta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.
Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:
Mitkä sanat tuntuvat tutulta?
Mitkä sanat tuntuvat vieraalta?
Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä sanat herättävät?
Mikä sana puuttuu?
Kirjoittakaa vastauksenne ylös.
Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.
Tehtävä 2: Tuttu vai tuntematon 70-luku?
Keskustelkaa 1970-luvusta yhdessä ryhmässä tai pienryhmissä.
Voitte käyttää keskustelun tukena seuraavia apukysymyksiä:
Mikä 1970-luvussa tai sen arkkitehtuurissa tuntuu tutulta?
Mikä 1970-luvussa tai sen arkkitehtuurissa tuntuu vieraalta?
Minkälaisia tunteita, ajatuksia tai kysymyksiä 1970-luku tai sen arkkitehtuuri herättää?
Kirjoittakaa vastauksenne ylös.
Halutessanne voitte toteuttaa keskustelun pohjalta ajatuskartan, jota täydennätte oppimateriaalin edetessä. Voitte myös palata lämmittelytehtävään oppikokonaisuuksien suorittamisen jälkeen ja keskustella siitä, ovatko vastauksenne apukysymyksiin muuttuneet.
Tehtävä 3: Mikä tekee 1970-luvun asuntopohjista niin toimivia?
Katsokaa videot yhdessä. Keskustelkaa tämä jälkeen hetki ryhmässä tai pienryhmissä sen pohjalta.
Minkälaisia pohjapiirustuksia tai suunnitelmia sinä olet nähnyt?
Minkälaisia pohjapiirustuksia tai suunnitelmia sinä olet tehnyt?
Minkälainen pohjaratkaisu on sinun mielestäsi hyvä?
Kirjatkaa keskustelussanne esiin nousseita asioita muistiin.
Tehtävä 4: Ryhdy asuntosuunnittelijaksi!
Kokeile ryhtyä asuntosuunnittelijaksi! Voit piirtää pohjapiirustuksen kynällä paperille tai käyttää 3D-mallinnusohjelmaa.
Valitse itsellesi sopivan kokoinen asunto: kaksio, kolmio tai neliö. Voit myös valita myös yhden huoneen.
Suunnittele hyvä pohjaratkaisu, jossa on valitsemasi määrä huoneita, keittiö ja wc. Voit suunnitella asuntoon myös komeron ja parvekkeen.
Ota suunnitelmassasi huomioon ikkunoiden ja ovien paikat, koot ja etäisyydet.
Viimeistele asunto piirtämällä huonekalut ja kodinkoneet paikoilleen.
Halutessasi voit ottaa suunnitelmassasi huomioon myös ilmansuunnat, rakennuksen julkisivun, putkistot, porraskäytävän sijoittumisen suhteessa asuntoon ja asunnon sijoittumisen suhteessa koko asuinrakennukseen. Voit jatkaa suunnittelua myös tekemällä tarkat visualisoinnit asuntojen sisustuksesta.
Mistä suunnasta asuntoon tulee luonnonvaloa ja mihin huoneisiin?
Miten asunnon vesipisteet sijoittuvat suhteessa toisiinsa?
Missä sijaitsee porraskäytävä?
Onko kyseessä läpitalon asunto tai päätyasunto?
Minkä seinän takana on naapuri?
Miltä asunnon ikkunat näyttävät suunnitelmasi pohjalta ulospäin?
Pst! Pohjapiirrosta piirtäessä katsot asuntoa ylhäältä päin! Monien pohjapiirrosten mittasuhde on 1:100. Silloin yksi senttimetri paperilla vastaa yhtä metriä tilassa.
Oppikokonaisuuteen liittyvä videomateriaali
Asuntosuunnittelu on tällä hetkellä kuuma puheenaihe. 1970-luvun hyvät asuntopohjat ovat nousseet jälleen esiin, kun niitä on verrattu uusiin asuntoihin, joissa pienet huoneet ja arjen muuttuvat tarpeet heikosti huomioivat pohjaratkaisut ovat yleistyneet. Myös nykyään harvinaisemmat läpitalon huoneistot olivat vielä 1970-luvun kapearunkoisissa kerrostaloissa tyypillisiä.
Betoniunelmia 1970-luvun taitteessa
Arkkitehti Henna Helander vierailee vuonna 1972 valmistuneessa kerrostaloasunnossa Helsingin Vuosaaressa. Videolla tutkitaan Henna Helanderin kanssa, millaisia muutoksia asuntosuunnitteluun oli luvassa 1970-luvun aikana.
1970-luvun hyvät pohjat
Arkkitehti Henna Helander kertoo 1970-luvun hyvistä pohjista. Videolla Henna Helander havainnollistaa hyviä pohjaratkaisuita piirtämällä.
Inspiraatiota: Vuosaaren terassitalot
Tämä kolmen terassitalon ja futuristisen lämpökeskuksen muodostama kokonaisuus sijaitsee Helsingin Vuosaaressa. Talojen syvät ”parvekepihat” uudistivat tavanomaista kerrostalorakentamista. Talon porrastuva julkisivumuoto ohjaa valoa syvien parvekkeiden takana sijatseviin huoneisiin. Taloyhtiösaunat sijatsevat katoilla sekä kellarin uima-altaan yhteydessä. Katoille suunniteltuja lasten leikkipaikkoja ja puutarhoja ei toteutettu. Ulappasaarentien terassitalot on suunnitellut arkkitehti Touko Neronen. Ne valmistuivat vuonna 1971. Terassitalojen parvekepihoille toteutettiin myös tarkat sisustussuunnitelmat.
Vuosaaren terassitalot. Valokuva: Heikki Humberg. Kuva: Arkkitehtuurimuseo.
