Eteläranta 6 on kiertotalouden keidas

Arkkitehtuuri- ja designmuseon uusi tapahtumatila Eteläranta 6 sijaitsee arkkitehti Mauritz Gripenbergin suunnittelemassa, vuonna 1904 valmistuneessa jugendrakennuksessa. Koko tila uudistettiin palvelemaan uutta tarkoitustaan museon väliaikaisena tapahtumatilana. Tilasuunnittelusta vastasi Studio Joanna Laajisto, jonka suunnittelufilosofiaa ohjasivat säilyttäminen, purkamisen minimoiminen ja uudelleenkäyttö.

Sisustusarkkitehti Joanna Laajisto on suunnitellut Etelärantaan myös uusia erikoiskalusteita, jotka puuseppä on toteuttanut Arkkitehtuurimuseon vanhasta rakennuksesta purettujen kiintokalusteiden materiaaleista.

Museon kokoelma-asiantuntija ja näyttelykuraattori Harry Kivilinna on täydentänyt tilasuunnittelua valitsemalla Laajiston kanssa kokoelmien helmiä Etelärantaan. Esillä on muun muassa Gunnel Nymanin, Timo Sarpanevan, Tapio Wirkkalan ja Nanny Stillin lasia sekä Rut Brykin, Kyllikki Salmenhaaran ja A. W. Finchin keramiikkaa. Kirjaston katseenvangitsija on Paavo Tynellin Arabian tehdasrakennukseen vuonna 1947 suunnittelema kattovalaisin.

Eteläranta 6 toteutettu lähes täysin kiertotalouden ehdoilla

Laajisto luotsaa nimeään kantavaa suunnittelutoimistoa Studio Joanna Laajistoa, joka on erikoistunut julkitilojen sisustusarkkitehtuuriin ja kalustemuotoiluun. Viime vuosina toimisto on keskittynyt planetaaristen rajojen puitteissa tapahtuvaan suunnitteluun, jonka kärkenä on kiertotalouden edistäminen. Tämä painotus on muovannut toimiston toimintatapoja ja esteettistä kädenjälkeä sekä tuonut mukanaan runsaasti uutta näkökulmaa työhön.

Eteläranta 6 -projektissa suunnittelua ovat ohjanneet kiertotalouden pääperiaatteet: säilyttävä suunnittelu, purkamisen minimoiminen sekä materiaalien ja kalusteiden uudelleenkäyttö. Kohteessa tehtiin vain minimaalisia tilallisia muutoksia, pääasiassa seiniä maalaamalla. Alun perin kauneusvirheinä pidetyt yksityiskohdat hyväksyttiin ja nivottiin osaksi yhtenäistä kokonaisuutta.

”Lähes kaikki kohteen materiaalit ja kalusteet ovat uudelleenkäytettyjä. Vain julistetaulujen kehykset hankittiin aikataulullisista syistä uutena. Erikoiskalusteet, kuten sisääntuloaulan vihreät penkit, vastaanottotiski, kirjaston kirjahyllyt ja neuvotteluhuoneen suuri pöytä, ovat minun suunnittelemiani ja puusepän toteuttamia. Niissä on täysin hyödynnetty vanhasta Arkkitehtuurimuseosta purettujen kiintokalusteiden materiaaleja,” Laajisto kertoo.

Myös muut pintamateriaalit, kuten akustiikkapaneelit, ovat uudelleenkäytettyjä. Yläkerran verhot ovat sataprosenttista kierrätyspolyesteriä ja alakerran villakangasverho on hankittu käytettynä. Irtokalusteet ja valaisimet ovat peräisin museon omista kokoelmista sekä esimerkiksi huutokaupoista. Myös tekniset valaisimet ja AV-tekniikka ovat kierrätettyjä. Harkitusti kuratoidut taide-esineet yhdessä sisustuksen kanssa luovat tiloihin eri käyttötarkoituksiin sopivia tunnelmia.

”Tämä projekti osoitti, että kun tilaaja ja suunnittelija jakavat saman vision, kiertotaloudesta tulee rajoitteen sijaan suurin luovuuden moottori”, Laajisto summaa.