Uuden Arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentaminen Etelärantaan on suuri henkinen ja materiaalinen ponnistus: luodaan uutta ajattelua, ja sille hyvät puitteet. Tämä on hyvä hetki suunnata katse myös historiaan. Taidehistorian tutkija, dosentti Leena Elina Valkeapää kuratoi vuonna 2024 näyttelyn museon varhaisimmasta kokoelmasta. Nyt julkaistu Parasta mahdollista mallia -artikkeli perustuu hänen tekemäänsä laajaan taustatutkimukseen.
Ammentaen uutta tietoa sanomalehdistä ja muista aikalaislähteistä Valkeapää paljastaa, miksi Helsinkiin täytyi perustaa taideteollisuusmuseo ja mitä uuteen kokoelmaan hankitut esineet kertovat taideteollisesta muotoilusta ja designista 150 vuotta sitten.
Valkeapää luonnehtii ensimmäistä kokoelmaa monenkirjavaksi, rennon ennakkoluulottomaksi ja lavean kansainväliseksi. Tarvittiin ”parhaita mahdollisia malleja” orastavalle, aivan pienestä ponnistavalle tuotantoelämälle Suomessa. Kokoelman esineet toimivat toki myös opiksi kaupunkilaisille, jotka vierailivat ihmettelemässä taideteollisuuskokoelmaa, joka oli alusta pitäen avoinna yleisölle. Esimerkillisten esineiden piti auttaa teollisuutta, käsityötä ja kotitalouksia kehittymään ja kasvamaan. Ne tarjosivat välähdyksiä designin historiasta eri puolilta maailmaa ja loivat samalla perustaa laajemmalle sivistykselle.
Pääkuva: Englantilaisen Worcesterin posliinitehtaan valmistama japonistinen koristemalja on yksi ensimmäisiä esineitä, joita hankittiin Designmuseon kokoelmaan Wienin maailmannäyttelystä vuonna 1873. Wienin maailmannäyttelyssä kiinnosti erityisesti kiehtovan vieraaksi koettu itä eli Aasia. Kolmannes sieltä ostetuista esineistä oli joko peräisin Aasiasta tai ne olivat aasialaisvaikutteista eurooppalaista tuotantoa. Tämä 1870-luvun modernia Englantilaista keramiikkateollisuutta edustava lummeaiheinen malja toistaa Japanin taiteelle tyypillisiä luontoaiheita ja luo esineeseen ohikiitävän hetken tunnun. Kuva: Anni Koponen.
Kirjoittaja: Leena Svinhufvud, johtava tutkija, Arkkitehtuuri- ja designmuseo
Leena Svinhufvud
Leena Svinhufvud on Arkkitehtuuri- ja designmuseon johtava tutkija vuodesta 2024 alkaen. Hän on muotoiluhistorian kansainvälisesti arvostettu asiantuntija ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti. Taustalla on pitkä ura Designmuseon yleisötyössä muotoilukasvatuksen sekä muotoiluun liittyvän museo-oppimisen ja kokoelmaan kiinnittyvän yleisötyön parissa, esimerkiksi Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisen Museovisio-hankkeen A&DO-hankkeessa (ado.fi, 2020–2023)