Arkkitehti Juhani Pallasmaa on lahjoittanut koko uransa aikana kartuttamansa kirjaston osaksi Arkkitehtuuri- ja designmuseon kokoelmaa. Osa tästä valtavasta kirjakokoelmasta avautuu yleisölle Pallasmaan käsikirjastossa museon uudessa Eteläranta 6 -tapahtumatilassa. Käsikirjaston kokonaisuuden on kuratoinut Arkkitehtuuri- ja designmuseon vastaava tietoasiantuntija Suvi Juvonen. Tässä tekstissä Pallasmaa kertoo suhteestaan kirjoihin ja kirjastoonsa.
Teksti: Juhani Pallasmaa
”Arkkitehtipiirin ulkopuolisen kaveriporukkani – taidemaalarit, veistäjät, kirjailijat ja runoilijat, säveltäjät ja muusikot sekä filosofit ja tieteilijät – sai minut kiinnostumaan suunnittelemani ammatin ulkopuolisesta maailmasta. Jo opiskelija-aikoinani 60-luvulla tein lukuisia ulkomaanmatkoja rakentaakseni vastikään perustetun Suomen arkkitehtuurimuseon kotimaisen arkkitehtuurin näyttelyitä. Vuosikymmen myöhemmin jatkoin matkojani luentojen, oppituntien ja arvostelupaneelien merkeissä. Tämän jälkeen sain kutsuja useisiin vierailevan professorin rooleihin sekä pitempiin ajanjaksoihin useissa eri maissa. Tämän lisäksi sain suunnittelun toimeksiantoja ulkomailta. Lukuisten matkojeni aikana muodostui tapa lähteä matkalle yhden tyhjän matkalaukun kanssa. Paluumatkalla tuo suuri matkalaukku oli täynnä kirjoja.
Ostamani kirjat käsittelivät aluksi arkkitehtuuria sekä taidetta, mutta pian valikoimani laajeni valokuvaukseen, elokuviin, filosofiaan, psykologiaan, neurotieteisiin, kirjallisuusesseisiin sekä runouteen. Suomessa ostamieni sekä lahjatoimituksina tulleiden kirjojen lisäksi olen täyttänyt kotikirjastoani omin käsin noin 10 000 ulkomaalaisella kirjalla. Yhteensä nämä kirjat painavat useamman tonnin. Kuudesta eri maanosasta, useasta eri maasta.
En ole ehtinyt lukea kaikkia kirjojani, mutta niiden pelkkä läsnäolo on ollut tärkeää sekä tunteellisesti että järjellisesti. Kirjat ovat taianomaisia esineitä. Niitä ei tarvitse lukea läpikotaisin, sillä pelkkä niiden läsnäolo ohjaa tietoisuutta ja ajattelua: ne vahvistavat ajatusmaailmaa ja rikastavat elämää. Niistä tulee osa persoonallisuutta. Kirjoilla on ollut myös suora vaikutus arkkitehtuuriseen jälkeeni. Kun aloitan uuden projektin, katsahdan ensin taidemaalari Fra Angelicon maalauksiin, sillä vaatimattoman munkin maalaukset näyttäytyvät ihmisolentoina pehmentäen käsityksiäni ja ajatuksiani. Tämä oli kirjastoni ensimmäinen teos. Sain sen 50-luvun lopulla lahjoituksena ystävältäni, taidemaalari Juhana Blomstedtiltä, opettajani ja mentorini Aulis Blomstedtin vanhimmalta pojalta.
Kirja on ihmisen paras kaveri. Ne muistuttavat ihmisiä, ja niiden läsnäolo rikastaa, ohjaa ja aktivoi mieltä. Hyvä kirjavalikoima maadoittaa ja ruokkii mielikuvitusta. Olenkin usein opastanut opiskelijoitani laittamaan muutaman hyvän kirjan yöpöydälle ennen nukkumaanmenoa.”