Kaarina Gould on aloittanut tehtävässään uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon hankejohtajana. Haastattelussa hän avaa ajatuksiaan museohankkeesta ja tulevaisuuden museoista ensi viikolla pidettävän kansainvälisen museopäivän kunniaksi. Museopäivän teemana on Tulevaisuuden museo.

Uutta museota edistetään vähän kuin suurta palapeliä. Yksi osa-alue on museon toiminnallinen ja sisällöllinen konsepti; se minkälaisia elämyksiä, kokemuksia ja kohtaamisia uusi museo tulee tarjoamaan. Toisesta kulmasta lähdetään miettimään, minkälainen organisaatio tarvitaan uutta museota pyörittämään ja kolmannesta uuden museon taloutta ja rahoitusta. Neljäs tärkeä osa-alue tässä palapelissä on uusi museorakennus, jota edistetään tiiviissä yhteistyössä Helsingin kaupungin Eteläsataman alueen kehittämistyön kanssa.

Valmisteluita kaikilla näillä osa-alueilla on tehty jo pitkään. Edellytykset uuden museon toteutumiselle ovat aidosti olemassa. Seuraavien parin vuoden tavoitteena on, että museon toteuttamisesta voidaan tehdä lopulliset päätökset.

Tulevaisuuden museon pitää voida vastata moneen tarpeeseen ja toiveeseen. Museon tulisi olla näkemyksellinen asiantuntija niin menneisyydestä kuin tulevasta. Sen tulisi toimia avoimena, elämyksellisenä oppimisen ja kohtaamisen paikkana sekä tarjota yllättäviä oheispalveluita, jotka johdattelevat syvemmän museokokemuksen äärelle. Näiden lisäksi museon tulisi tuottaa mediallisia sisältöjä ja kohtaamisia, joilla se tavoittaa yleisöjä myös seiniensä ulkopuolella. Ja kaikki tämä tulisi tehdä tavalla, jolla hyvin monenlaiset kohderyhmät kokevat museon omakseen.

Missään muualla kuin Pohjoismaissa eivät design ja arkkitehtuuri nivoudu niin kiinteästi yhteiskuntaan ja identiteettiin – näistä lähtökohdista uusi museo on toteutuessaan paitsi näyteikkuna sen edustamiin aloihin myös iso tarina yhteiskunnastamme.

Tätä museota on odotettu maailmalla vähintään yhtä pitkään kuin meillä – perintömme ja osaamisemme arkkitehtuurin ja designin aloilla melkein velvoittaa meitä rakentamaan uuden museon. Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on myös yksi merkittävimpiä nyt käynnissä olevia alan museohankkeita maailmalla – on kansainvälisesti huippukiinnostavaa, minkälaisia ratkaisuja teemme suunnitellessamme ja rakentaessamme museota pandemian jälkeiseen aikaan.

On tavallaan valtavan hienoa, että olemme juuri nyt toden teolla käynnistämässä kauan kaivattua museohanketta. Vaikka koronan aiheuttama kriisi on ollut raskas, on meillä nyt myös ihan uusi näkökulma siihen, miten museot ja muut kulttuuri-instituutiot voivat palvella yleisöjä. Tätä perspektiiviä emme tietenkään voi ohittaa uuden museon konseptia jalostaessa. Korona-ajan liikkeelle laittama tekeminen – digitaaliset sisällöt, virtuaaliset näyttelykierrokset ja -keskustelutilaisuudet – ovat varmasti tulleet jäädäkseen ja niitä jalostetaan edelleen.  

Museokäynti voi olla niin monella tavalla ainutlaatuinen – joskus tärkeimpänä jää mieleen perheen tai ystävän kanssa jaettu hetki. Varsinkin matkoilla käyn museoissa yksin. Silloin näkökulma on vähän toinen: katson museota enemmän ammattilaisen silmin. Aina kuitenkin jonkin uuden asian oivaltaminen on hienointa. Joskus oivalluksen saa näyttelyistä, joskus museon kirjakaupasta, joskus museon ravintolasta viinilasin ääreltä.

Uskon, että museoilla voi olla merkittävä rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa. Museot edustavat yhteiskuntamme muistia, ajankohtaisia ilmiöitä ja tulevaisuuden näkymiä. Ne ovat lisäksi kohtaamispaikkoja. Mikä voisi olla otollisempi toimija olemaan keskustelun keskiössä?

Arkkitehtuuri- ja designmuseo edustaa aloja, joilla on tärkeä rooli yhteiskuntamme toimivuuden ja tulevaisuuden kannalta. Design – on se sitten rakennetun, materiaalisen ympäristömme suunnittelua tai systeemistä ajattelua – on aina pyrkimys uusiin, parempiin ratkaisuihin ja tekoihin. Nyt jos koskaan on toiveikkaiden tekojen ja parempaan tulevaisuuteen tähtäävien ratkaisuiden aika.