Arkkitehtuuri- ja designmuseo on avoinna läpi kesän, satoi tai paistoi. Museo koostuu kahdesta rakennuksesta ja useista näyttelyistä – kaikkiin pääset yhdellä lipulla. Näyttelyiden lomassa voit pyörähtää kahdessa museokaupassa, kahvilassa, kirjastossa ja leikkihuoneessa. Tervetuloa viihtymään koko perheen voimin! Alle 18-vuotiaat vierailevat aina ilmaiseksi.
Nauti kaupungin tunnelmasta kahvilassa ja kesäpihalla
Taito Cafe -kahvilassa (Korkeavuorenkatu 23) voit lounastaa, piipahtaa kahville ja leivokselle tai nauttia viinilasillisesta ystävien kanssa. Museon kahvilalla on pöytiä myös ulkona.
Helsingin kaupungin Kesäkadut valloittavat museon etupihan. Vehreällä keitaalla voit viettää aikaa leikkien, terassilla istuen tai keinussa lekotellen. Pihalta löydät lähimmän kaupunkipyöräaseman!
D-talon eteen levittäytyvän kesäkadun vehreää tunnelmaa jatkavat Johanneksen kirkon puisto ja kirkon vieressä oleva nurmirinne, johon niin paikalliset kuin matkailijat pysähtyvät istuskelemaan.
Museosta löydät kaksi kivijalkakauppaa. Kauppojen valikoimaa on kuratoitu erilaisin painotuksin ja tuotteet edustavat eri suunnittelualoja. Myytävänä on ikonisia designesineitä ja arkkitehtuurikirjoja, muotia, lasia ja keramiikkaa. Valikoimasta löydät myös korusuunnittelijoiden, graafisten suunnittelijoiden ja kuvittajien tuotteita.
Vinkki: Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon museokauppojen lahjakortti on inspiroiva lahja kaikenikäisille juhlijoille juhlan aiheesta riippumatta! Lahjakortti käy molemmissa museokaupoissa.
Pajoja, tapahtumia, opastuksia ja arkkitehtuurikierroksia
Jos kaipaat ohjattua tekemistä tai mahdollisuutta tehdä itse, askarella ja olla luova, tutustu moninaisiin tapahtumiimme. Suositut Arkkitehtuurikävelymme pyörivät koko kesän ja niihin voit tutustua tapahtuma-kalenteristamme. Voit osallistua myös erilaisille avoimille ja varattaville opastuksille.
Museon A-talossa (Kasarmikatu 24) kaikki katutason palvelut ja tilat ovat ilmaisia ja niissä voi viettää aikaa pääsylippua lunastamatta. Voit tulla kirjastoon selaamaan alan ajankohtaisia kansainvälisiä ja kotimaisia lehtiä tai upeaa arkkitehtuurikirjallisuuden kokoelmaa, pitämään kokouksen tai muun pienen tilaisuuden, varata kirjaston oman julkisen tapahtumasi järjestämiseen tai vain hengähtää rauhallisessa tilassa. Kirjasto on auki museon aukioloaikojen mukaisesti, ja voit vierailla siellä milloin tahansa päivän aikana. Samassa kerroksessa sijaitsee myös lasten leikkihuone, jonne voi maksutta tulla hengähtämään esimerkiksi kaupunkipäivän tai museovierailun lomassa.
Bonus: Luonteikkaat portaikot
Kautta vuosien kävijät ovat ihastelleet Arkkitehtuuri- ja designmuseon portaikkoja. D-talossa ihastusta herättävät aulan molemmissa päädyissä sijaitsevien porraskaiteiden toistuva koristekuvio. Tiesitkö, että rakennus oli ennen koulu ja porraskaiteiden päällä olevilla nupeilla oli myös käytännöllinen tarkoitus? Nuppikoristeilla koitettiin estää lapsia liukumasta alas kaiteita pitkin.
Arkkitehtuurimuseon rakennusta puolestaan hallitsee Suomen komeimpiin lukeutuva uusrenessanssiportaikko. Porrashuone kattaa kolmanneksen koko rakennuksesta, sillä arkkitehti Magnus Schjerfbeckin tieteellisille seuroille suunnittelemasta talosta valmistui 1899 vain keskiosa. Jäädessään näin kesken, nousee portaikko jo itsessään teosmaiseksi, luoden rakennukseen uniikin tunnelman. Museorakennusten portaikoista on tullut suosittu paikka hääkuvauksille.
Toimimme ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Pyrimme ylittämään lain vähimmäisvaatimukset ja kehitämme toimintaamme avoimesti ja läpinäkyvästi.
2. Hyvä hallintotapa
Toimimme rehellisesti ja läpinäkyvästi. Emme hyväksy korruptiota tai väärinkäytöksiä. Valitsemme yhteistyökumppaneiksi tahoja, jotka jakavat arvomme. Emme tee yhteistyötä esimerkiksi tupakka- tai aseteollisuuden kanssa.
3. Yhdenvertaisuus ja osallisuus
Kaikki työyhteisön ja luottamuselinten jäsenet ovat yhdenvertaisia. Edistämme monimuotoisuutta, saavutettavuutta ja turvallista toimintaympäristöä, jossa jokainen voi tulla kuulluksi ja nähdyksi.
4. Tietosuoja ja tietoturva
Kunnioitamme yksityisyyttä ja käsittelemme henkilötietoja vastuullisesti ja huolellisesti. Kerromme selkeästi, miten ja miksi tietoja käytetään.
5. Väärinkäytöksistä ilmoittaminen
Jokaisella on velvollisuus ilmoittaa epäeettisestä toiminnasta. Ilmoituksen voi tehdä esihenkilölle, johdolle tai nimettömästi sisäisen ilmoituskanavan kautta. Ilmoittajaa suojellaan mahdollisilta vastatoimilta.
6. Museoalan eettiset säännöt
Noudatamme museolakia (314/2019) ja kansainvälisen museojärjestö ICOM:n eettisiä sääntöjä. Museoiden tehtävänä on säilyttää, tutkia ja välittää kulttuuri- ja luonnonperintöä yhteiskunnan hyväksi.
“Näen työssäni selvän yhteyden luonnonkokemuksiin, myös hyvin varhaisiin. Etsin sitä ehdottomuutta, mitä lapsuuteni kokemusten voimassa on. Minulle on tärkeää yksinkertaistaa, tiivistää tunnelmaa. En yritäkään jäljentää mitään luonnonnäkymää sellaisenaan, vaan haluan välittää kokemukseni mahdollisimman riisuttuna, jotta olennainen pääsisi esiin. Tuo olennainen on elämys.
Olen neljän tai viiden vanha. Asumme maalla. Kädessäni on tyhjä lasipurkki, jonka lasken ruohikolle. Kääntelen sitä jalallani, potkiskelen eteenpäin. Heinät taipuilevat lasisylinterin alla ja juuri silloin: valo, kirkkaus, taipuvat heinät, täyteläisen vihreä väri. En unohda koskaan, mitä näin sinä hetkenä, kun nuo elementit, valo ja ruoho, kirkkaus ja maa, kohtasivat.
Työssäni olen aina pelkistänyt lopulliset tulokset hyvin pitkälle. Ensi näkemältä voisi tuntua, ettei tekemiselläni ja minulle niin kallisarvoisilla kokonaisvaltasilla luontoelämyksillä olisi paljonkaan yhteyttä, ovathan työni niin niukkoja. Silti teosteni taustalta löytyvät kokemukset ovat kuvallisesti hyvin rikkaita.
Olen muutaman vuoden ikäinen. Isäni työskenteli viikot merivartioston tehtävissä kaukana kotoa, olin aina sanomattoman onnellinen, kun hän palasi kotiin. Olen juuri hämmentynyt isän yllättävästä kotiintulosta vieraiden ihmisten kanssa. En kehtaa sanoa päivää. Onnen tunteiden myllertäessä sisälläni juoksen ulos, talon taakse. Juoksen niitylle, niittyyn, joka on täynnä auenneita kulleroita. Olen niin pieni, että keltainen värimeri lainehtii silmien tasalla. Juoksen sekaan ja juuri sillä hetkellä tajuan välähtäen värin, keltaisen massan ympärilläni ja kasvuston täyteläisen tuoksun illan kosteuden jo saapuessa. Siinä minä näin, koin, mikä on väri syvimmillään. Väri voi olla pakahtunut tunne, kaikkialle laajeneva pinta, valon ja tuoksunkin tunnelma.
Minulle näkeminen ja tunteminen ovat yksi ja sama asia. Voisin sanoa: niin kuin minä tajusin. Sillä häviävällä hetkellä, sekunnin osalla, kun näin, kokeminen oli kokonaisvaltainen. Sanan sanominen vie enemmän aikaa. Työssäni tavoittelen usein tällaista välähdystä.
Luonnon kokeminen on edelleenkin ihmisen oikeus. Töissäni etsin inhimillistä viestiä, haluaisin antaa jotain väsyneille ihmisille. Haluaisin välittää vaikkapa kesäisen valon kulun meren pinnalla, laineiden laulun, kallioluotojen punertavat sävyt ja auringon poltteen, kiven lämmön verkkaisten pilvien alla. Useissa sinivalkoisissa pellavakudonnaisissani olen hakenut merellisen raikkauden tuntoja.
Tekstiilin parissa materiaalin merkitys on suuri. Keveän ja raskaan, sileän ja karhean kokeminen on käsin kosketeltavaa. Toisinaan materiaalien vastakohtaisuus sinällään, niiden liittäminen yhteen, riittää innoittamaan elämyksen alkulähteitä etsiessä.
Ryijyissäni, melkein köyhänkin harmaan asteikon avulla, en ole pelkästään halunnut kuvata meren ja taivaan rajaa, vaan sitä hetkeä, minkä sisälläni näen. Hetken, jolloin kevättuuli pysähtyy, pilvet peittävät auringon ja vettyneistä, tummista pälvistä tietää jään kohta sulavan.
Luonnonvaihtoehtoa lähtökohtana käyttäessäni haluan samalla viestittää oikeutta luonnon kokemiseen, teroittaa mieleen oikeutta luonnon turmelemisen pysäyttämiseen. Tänään olemme siinä vaiheessa jolloin huoli luonnon tasapainon järkkymisestä on kaikkialla tiedossa. Mutta – kuinka saamme puututuksi, pysäytetyksi tämän lyhytnäköisen etenemisen? Viimeiset työni ovat kantaaottavia. Taivas itkee on huutomerkki.”
Maija Lavonen
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien kulttuuriosaston sarjassa “Niin kuin minä näin” (12.8.1984) ja päivitetty 4.12.2017
Maija Lavonen (1931–2023) oli arvostettu suomalaisen tekstiilitaiteen uudistaja. Pitkän uransa aikana hän käytti erilaisia tekniikoita ja materiaaleja innostuneesti ja vaivattomasti. Lavonen oli koulutukseltaan vaatesuunnittelija. Hän kuitenkin aloitti jo 1960-luvun lopulla sisustustekstiilien, kuten painokankaiden ja täkänöiden, suunnittelun. 1970-luvun lopulla hän siirtyi vapaaksi tekstiilitaiteilijaksi, jolloin ryijyistä tuli tärkeä osa hänen tuotantoaan. Lavosen keksintö oli yhdistää käsin kudottuja leveitä nauhoja teoksiksi. Tämä mahdollisti suurikokoisten, tilallisten teosten syntymisen 1980-luvulta lähtien. 2000-luvun alussa valokuidusta tuli tärkein hänen käyttämänsä materiaali. Tekstiilien materiaalien ja rakenteen sekä ympäröivän tilan vuoropuhelu oli Lavoselle tärkeää, ja monien hänen teostensa lähtökohtana onkin juuri tilojen arkkitehtuuri ja valo.
Maija Lavosen lapsuuden aikaisilla kokemuksilla oli tekstiilitaiteilijalle elämän mittainen merkitys, hän palasi muistoihin jatkuvasti. Merkittävimpiä olivat luontoelämykset: meri, metsät ja niityt. Muistot väreistä ja kokemuksista siirtyivät myöhemmin Lavosen tekstiiliteoksiin. Käsillä tekeminen oli hänelle elintärkeää, ja omien käsien kautta ajatukset ja inspiraation lähteet siirtyivät teoksiin.
MAIJA LAVONEN 1931–2023
Tähän näyttelyosuuteen on koottu Maija Lavosen taiteilijauran keskeisiä tapahtumia 1950-luvulta 2020-luvulle.
Maija Lavonen (os. Luukela) syntyi Iin Olhavan kylässä Oulun läänissä. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kemissä. Lavonen opiskeli vuosina 1953–1957 vaatesuunnittelua Taideteollisessa oppilaitoksessa ja maalaustaidetta Vapaassa
taidekoulussa Helsingissä. Opintojensa jälkeen hän työskenteli suunnittelijana helsinkiläisen vaatevalmistajan Katinetten palveluksessa. Vuodesta 1958 lähtien Lavonen opetti Karhulan Tyttöjen ammattikoulussa.
Maija Luukela avioitui vuonna 1958 kuvataiteilija Ahti Lavosen kanssa. Puolisoilla oli merkittävä vaikutus toistensa taidekäsitysten muotoutumiseen. He elivät 1960-luvun kansainvälistyvää taiteilijaelämää. Erityisesti Pariisista tuli heille läheinen matkakohde. Ahti Lavonen menehtyi vuonna 1970 nopeasti edenneeseen sairauteen, ja Maija Lavosesta tuli kahden lapsen yksinhuoltaja. Puolison kuoleman jälkeisen surutyön seurauksena syntyi Maija Lavosen ensimmäinen yksityisnäyttely Kluuvin galleriaan vuonna 1970.
Maija Lavosen uran käännekohta oli menestyksekäs yksityisnäyttely vuonna 1978 Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Tämän jälkeen tilausteosten suunnittelu ja toteutus sekä yksityisnäyttelyiden järjestäminen vakiintuivat tekstiilitaiteilijan työtavaksi. Lavonen kehitteli ja sovelsi tilausteosten pohjalta syntyneitä ideoita eteenpäin uusiksi teoksiksi omiin näyttelyihinsä. Keskeistä hänen tuotannossaan on ollut uskalias kokeilu ja pohjaton uteliaisuus. Lavosesta tuli jo 1980-luvulla yksi menestyneimmistä tekstiilitaiteilijoista Suomessa, ja hänen poikkeuksellisen pitkä uransa jatkui yhtäjaksoisesti aina hänen elämänsä loppuun saakka.
SIDOKSIA
Arkkitehti ja videotaiteilija Tapio Snellman on toteuttanut tähän näyttelyyn kolmiosaisen filmi-installaation, joka tutkii Maija Lavosen moniulotteista taidetta sidoksissa sekä rakennettuun että luonnon ympäristöön.
Ensimmäisessä esitellään Maija Lavosen toteuttamia tilallisia tekstiiliteoksia, joiden tuominen näyttelyyn ei ole ollut mahdollista. Installaatiossa on mukana neljä tekstiiliteosta: Eduskuntatalossa, puhemiehen huoneen odotustilassa sijaitseva Tekstiili kolmessa tasossa sekä sisäasiainministeriön aulaan Helsingin Kirkkokadulle toteutettu Luonto lähteenä ovat molemmat vuodelta 1982. Varkauden kaupunginkirjaston Haukivesi-teos valmistui vuonna 1985 ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin VIP-lämpiöön toteutettu Scala-ryijy vuonna 1994.
Kahdessa muussa osassa Snellman on paneutunut Lavosen tuotannon lähtökohtiin ja inspiraation lähteisiin. Luonnon tuottamat elämykset ja värit olivat aina Maija Lavoselle tärkeitä. Snellman tarkastelee teoksessaan Lavosen toteuttamia ryijyjen värimalleja luonnon ympäristössä ja rinnastaa Lavosen maalaamia vesiväriluonnoksia taiteilijan synnyinseutujen seesteisiin maisemiin Meri-Lapissa. Materiaaleja luonnossa on kuvattu Hiittisten saaristossa kesällä 2024 yhteistyössä arkkitehti Ulla Vainikan kanssa. Meri-Lapin maisemia on kuvannut Juha Niemelä syksyllä 2024 ja ryijyjä valokuvaaja Anni Koponen.
INHIMILLINEN KOSKETUS
Taloudellinen nousukausi 1980-luvulla tarjosi tekstiilitaiteilijoille lukuisia mahdollisuuksia toteuttaa teoksia julkisiin ja yritysten tiloihin. Maija Lavosen teosten koko kasvoi, ja samalla teokset levittäytyivät seiniltä huonetilaan. Lavonen suunnitteli monia suuria ryijyjä. Ryijyt valmistetaan käsin solmimalla kangaspuissa, mikä on aikaa vievää työtä. Lavo-sen mukaan työläs valmistustapa varastoi teokseen aikaa ja muistuttaa inhimillisen kosketuksen tarpeellisuudesta.
Uudisrakentaminen hiipui 1990-luvun alussa talouslaman takia, ja samalla tekstiiliteosten tilaukset tyrehtyivät. Käsi-työnä valmistaminen teki teoksista kalliita. Maija Lavonen toteutti enää vain muutamia suurikokoisia ryijyjä. Hän siirtyi työskentelemään pääasiassa itsenäisesti ja esittämään tuotantoaan näyttelyissä. Tilaustyöt mahdollistivat Lavoselle omien näyttelyiden järjestämisen. Näyttelyitä varten hän kehitti edelleen ideoita, joita oli syntynyt tilausteoksia teh-dessä.
Maija Lavonen käytti monien suurten teostensa rakentamiseen pellavasta käsin kudottua, leveää nauhaa. Hän ompeli nauhoja yhteen ja yhdisteli niitä muihin materiaaleihin, kuten teräkseen. Samaa ideaa hän käytti valokuituteosten val-mistuksessa 2000-luvulla. Valokuitu toimii nauhamaisten elementtien loimena ja johtaa teokseen valoa.
VALON KUTOJA
Maija Lavonen alkoi käyttää valokuitua materiaalina 2000-luvulla osittain sattuman kautta. Lavoselta tilattiin uusi teos sisäasiainministeriön portaikkoon. Portaikon valaiseminen oli hankalaa, ja teoksen toivottiin valaisevan sitä. Lavonen päätyi teoksessaan valokuituun. Teknisen materiaalin työstäminen tapahtui käsin kutomalla. Valo siirtyy kuituihin projektorista, joka toimii näkyvänä osana teosta. Valokuituteoksissa toistuu Lavosen 1978 käyttöön ottama nauhatekniikka. Pellavan sijasta loimena toimi valokuitu, johon kudottiin pellavalankoja ja akryylipaloja.
Sisäasiainministeriön teos Valo lähteenä valmistui vuonna 2005. Tämän myötä Lavosen innostus hänelle uutta materiaalia kohtaan kasvoi entisestään. Hän esitteli valokuituteoksia useissa näyttelyissä vuoteen 2020 saakka. Tärkeimpänä valokuitutyönään Lavonen piti Metsän kruunu -teosta, joka valmistui vuonna 2010.
LUONNON KOKIJA
Maija Lavosen teosten tärkein lähtökohta on kokemus luonnosta. Lavosen mukaan luonto rauhoittaa, parantaa ja elvyttää. Luonnon oma voimakas rytmi eli vuodenaikojen vaihtelu tuntui hänestä aina läheiseltä. Lavoselle elämänuskoa ja voimaa toi se, että talven viimaa ja kylmyyttä seuraa taas kesä.
Luonnon elementit, kuten meri, kivet, kalliot ja metsät, ovat usein Lavosen teosten aiheena. Yksi teokseen tallentuneista luontokokemuksista on hänen muistonsa elämästä ja asumisesta Kotkassa vuosina 1958–1961. Katariinanniemen siirtolohkareet jäivät tuolloin erityisesti hänen mieleensä. Vuonna 1981 Galleria Sculptorissa oli esillä kaksi muistoihin liittyvää teosta: kaksiosainen Iso kivi -ryijy sekä suurikokoinen kudotuista pellavanauhoista yhteen ommeltu teos Kiveä. Kiveä-teoksen reliefimäinen pinta sekä violetit ja harmaat sävyt kuvaavat muistumia kiven pinnasta.
Luonnon kokemukset esiintyvät Lavosen teoksissa toisinaan pelkästään värin muodossa. Lapin syksyistä ruskaa kuvastavat oranssin ja punaisen sävyt. Ryijyssä Kevät valkean lumipeitteen alta paljastuu vielä musta maa, joka antaa toivoa uuden kasvukauden alkamisesta.
MUISTOJEN TULKITSIJA
Maija Lavonen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Perämeren rannikolla Olhavan kylässä Iissä sekä Kemissä. Pohjoiset maisemat ja niihin liittyvät kokemukset, erityisesti meri ja sen horisontti, olivat tärkeitä lähtökohtia hänen taiteelleen. Monissa teoksissa vaakasuuntainen horisontti jakaa teoksen mereen ja taivaaseen. Ensimmäiset pelkistetyt horisonttikuvat Lavonen maalasi luonnosvihkoonsa vuonna 1977. Hän käsitteli samaa aihetta 2000-luvulle saakka.
Wäinö Aaltosen museon yksityisnäyttelyssä Turussa vuonna 1978 Lavonen esitteli ryijyjä sekä sarjan laminoituja
serigrafioita. Sarjan aiheena olivat muistot ja tuntemukset merestä Kemissä. Monet näyttelyn ryijyistä olivat neliön muotoisia ja minimalistisia. Niiden vallitsevina väreinä olivat harmaan eri sävyt. Ryijyjen värimaailma muistuttaa pohjoisen meren kylmästä melankolisuudesta, mutta antaa samalla toivoa tulevasta. Meriaiheen työstäminen jatkui vuosina 1980–1981 pellavasta kudotuista nauhoista rakennetuissa teoksissa. Jotkut teoksista levittäytyivät seinältä lattialle ja huonetilaan.
Helsingin Eteläsatamaan suunnitteilla olevan valtakunnallisen arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailun viisi jatkokehitettyä finalistiehdotusta on julkaistu yleisön nähtäviksi ja kommentoitaviksi. Kilpailutyöt ovat esillä 31.7. asti Helsingin kaupungin Kerrokantasi-palvelussa. Yleisön antamasta palautteesta kootaan yhteenveto, joka toimitetaan tuomaristolle ennen voittajan valintaa. Kilpailun tulokset julkistetaan 11. syyskuuta 2025.
Kilpailun toiseen vaiheeseen valitut ehdotukset ovat nimeltään City, Sky and Sea, Kumma, Moby, Tau ja Tyrsky. Kilpailu on anonyymi, eli tuomaristo ei tiedä tekijöitä ehdotusten takana. Tuomariston valitsemat viisi jatkoon päässyttä ehdotusta julkaistiin joulukuussa 2024, ja työryhmät ovat kehittäneet ehdotuksia kevään 2025 aikana tuomariston antamien ohjeiden pohjalta.
Huhtikuussa 2024 käynnistetyn kilpailun tavoitteena on löytää suunnitteluratkaisu Helsingin historialliseen Eteläsataman Makasiinirantaan toteutettavalle uudelle museorakennukselle. Kilpailuun osallistui peräti 624 ehdotusta eri puolilta maailmaa. Uuden museon tavoitteiden mukaisesti suunnittelukilpailu on alusta asti perustunut osallisuuden periaatteisiin: museon kävijöitä ja eri alojen asiantuntijoita on kuultu laajasti, ja näkemykset ovat vaikuttaneet niin kilpailuohjelmaan kuin museon sisällölliseen suunnitteluun. Kilpailun toisessa vaiheessa ehdotuksia on arvioitu monialaisesti – kaupunkikuvallisten ja arkkitehtonisten kriteerien lisäksi on huomioitu esimerkiksi kaupunkikulttuurin, museopedagogiikan ja opetuksen näkökulmia. Myös Kerrokantasi-palvelusta kerätty yleisön palaute ja Arkkitehtuuri- ja designmuseon henkilökunnan näkemys ovat olleet työryhmien käytössä, ja kevään aikana kilpailijoille järjestettiin sarja työpajoja julkisten tilojen, osallisuuden ja innovaation asiantuntija Tommi Laition fasilitoimana.
”Kilpailun tavoitteena on suunnitella uusi museorakennus reilulla ja avoimella tavalla. Suomessa on vahva anonyymien arkkitehtuurikilpailuiden perinne, joka antaa tuomaristolle mahdollisuuden keskittyä ehdotusten sisältöön. Halusimme kuitenkin tarjota anonyymin kilpailun puitteissa työryhmille mahdollisuuden suoraan vuorovaikutukseen museon käyttäjien kanssa ja toteutimme sarjan työpajoja, joiden uskomme tehneen ehdotuksista parempia. On todella kiinnostavaa nähdä ja kuulla helsinkiläisten ja kaikkien uudesta museosta kiinnostuneiden näkemyksiä viimeistellyistä kilpailutöistä”, sanoo Arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja Kaarina Gould.
”Muotoilu ja arkkitehtuuri ovat niin keskeinen osa suomalaista identiteettiä, että kilpailussa ei ole kyse vain uudesta rakennuksesta, vaan pitkäjänteisestä sijoituksesta kulttuuriperintöömme sekä Suomen kasvuun. Jo rakennusvaiheessa museohanke luo työtä ja taloudellista kasvua, ja avautuessaan vuonna 2030 monenlaista vetovoimaa Helsinkiin ja koko Suomeen”, Gould jatkaa.
“Kilpailun toisen vaiheen aikana tuomaristo antoi palautetta kaikista viidestä ehdotuksesta. Keskityimme palautteessa kolmeen painopisteeseen: ensinnäkin museotilojen toiminnallisuuden kehittämiseen niin, että tilat ovat muunneltavissa myös tulevaisuuden tarpeisiin. Toiseksi tarkastelimme rakennuksen suhdetta ympäristöönsä ja sitä, miten ehdotus luo kutsuvaa kaupunkiympäristöä. Kolmanneksi painotimme sitä, että rakennuksen ilmastokestävyydelle asetetaan riittävän kunnianhimoiset tavoitteet. Nyt tehtävämme on arvioida, miten ehdotukset täyttävät kilpailun tavoitteet”, sanoo tuomariston puheenjohtaja Mikko Aho.
Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo ammentaa suomalaisen ja pohjoismaisen arkkitehtuurin ja muotoilun perinteistä ja nykyhetkestä. Se tarjoaa ohjelmaa, jonka kautta muotoilun merkitys ja mahdollisuudet muuttuvassa maailmassa avautuvat. Uudessa museorakennuksessa on myös mahdollista toteuttaa näyttäviä kansainvälisiä vierailunäyttelyitä ja houkuttelevia palveluita arkkitehtuuri- ja designkirjastosta kaikille avoimeen kesäterassiin.
Museon uudisrakennuksen suunnittelukilpailun huhtikuussa 2024 julkaistu kilpailuohjelma on antanut kilpailijoille tehtävän suunnitella museo, joka vastaa sekä historiallisesti merkittävän alueen kaupunkikuvallisiin vaatimuksiin, että toteuttaa museon tavoitteita joustavasta, osallistavasta ja luokseen kutsuvasta rakennuksesta.
Museon suunnittelussa ja rakentamisessa korostuvat ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden periaatteet. Helsinki on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, ja museohanke tukee tätä tavoitetta kaikilla osa-alueillaan.
Ehdotukset ovat:
City, Sky and Sea Kaarevien seinä- ja kattopintojensa ansiosta uusi rakennus näyttää telttamaiselta. Rakennuksen julkisivu koostuu kierrätyslasista valmistetuista, valetuista paneeleista. Museon keskiaulaan sijoittuu suuri portaikko ja näyttelytilat sen ympärillä seuraavat julkisivun kaarevia muotoja. Katolle on sijoitettu valoa läpipäästävän lasikaton lisäksi kaksi terassia, toinen Kauppatorin ja toinen meren puolelle.
Kumma Uudesta museorakennuksesta on muodostettu tiivis ja matala, jolloin näkymiä Tähtitornin puistosta kohti Kauppatoria ja Katajanokkaa säilyy. Rakennuksen viistosti porrastetut seinät ja julkisivun kolmiomuodot jatkuvat sisätiloissa ja pääportaikossa. Näyttelykerroksesta avautuu merelle suuri terassi, joka jatkuu rakennuksen ympärikierrettävänä ulkogalleriana ja parvekkeena.
Moby Museorakennukselle on suunniteltu kiilamainen kapeneva pohjamuoto, jolloin sen vierelle jää tilaa näkymille rannasta kohti Tähtitorninvuorta. Rakennuksen sisätiloista avautuu suuria näkymiä ympäristöön. Julkisivun materiaalina käytetään kierrätettyjä vaaleita tiiliä. Katolle on suunniteltu suuri merellinen kattoterassi.
Tau Nelikulmainen rakennus on matala ja suuret lasiset julkisivut yhdistävät museon sisätilat rakennuksen ympäristöön. Katolla on suuri terassi. Rakennuksen materiaaleina ovat muun muassa lasi, graniitti ja eri puulajit, kuten koivu ja mänty.
Tyrsky Kaarevakattoinen sinkkilevyyn verhoiltu rakennus koostuu suorakulmaisista kappaleista. Rakennuksen keskelle syntyy pieni sisäpiha, jonka kautta saadaan päivänvaloa myös rakennuksen keskelle. Kaarevana poimuileva katto on saanut inspiraationsa merestä ja sen rytmeistä. Ehdotuksessa käytetään massiivipuuta kantavissa rakenteissa ja sisäpuolisissa pinnoissa.
Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailu
Kilpailun järjestää Suomen valtion ja Helsingin kaupungin museohanketta varten perustama Kiinteistö Oy ADM yhteistyössä Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n ja Helsingin kaupungin kanssa. Museohankkeen mahdollistavat Helsingin kaupungin, Suomen valtion sekä useiden yksityisten säätiöiden ja rahastojen tuki.
Kilpailunäyttely avautuu Arkkitehtuuri- ja designmuseossa lokakuussa
3. lokakuuta Arkkitehtuuri- ja designmuseon galleriassa avautuu kilpailun antia esittelevä Torille! -näyttely, joka tarjoaa ensimmäisen pilkahduksen tulevasta museosta muun muassa virtuaalimatkan muodossa. Kaikki kilpailun finalistit ovat esillä näyttävästi kuvina ja pienoismalleina. Yleisö voi jättää ideoita ja palautetta voittajaehdotuksen kehittämiseksi eteenpäin.
Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon anonyymissä ja kansainvälisessä suunnittelukilpailussa hyödynnettiin yhteiskehittämistä ennennäkemättömässä laajuudessa. Tavoitteena oli vaikeuttaa tuomariston työtä tekemällä kaikista finalistiehdotuksista mahdollisimman hyviä.
Kirjoittanut Tommi Laitio
Suomi elää ja hengittää muotoilusta ja arkkitehtuurista. Suomalainen design-perinne on maailmanlaajuisesti tunnettua, kansallinen ylpeydenaihe ja yksi tärkeimmistä syistä matkustaa Suomeen. Kun Suomen valtio ja Helsingin kaupunki perustivat vuonna 2022 Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön uuden, maailmanluokan museon rakentamiseksi yhdessä säätiökumppanien kanssa, odotukset eivät olisi voineet olla korkeammalla.
Arkkitehtuurin ja muotoilun yhdistäminen yhdeksi museoksi on ollut vuosikymmenten projekti. Uuden museon tavoitteena on demokratisoida arkkitehtuurin ja muotoilun työkaluja sekä lisätä tietoisuutta siitä, kuinka muotoilulla voidaan rakentaa kestävämpää tulevaisuutta. Museon tontti on osa Helsingin siluettia Presidentinlinnan, Helsingin kaupungintalon ja kahden katedraalin rinnalla. Museon 150 miljoonan euron peruspääoma kerättiin aikana, jolloin useimmat museot, taiteilijat ja taideinstituutiot kohtasivat leikkauksia. Kyseessä ei ole mikä tahansa museo, vaan nimenomaan arkkitehtuurin ja muotoilun museo.
Kaikista näistä syistä sekä museon toteutustavan että tuloksen on oltava maailmanluokkaa.
Anonyymiyden ja osallisuuden tasapaino
Keskustelut suomalaisen arkkitehtikunnan kanssa osoittivat, että jokainen arkkitehti Suomessa ja ulkomailla halusi voittaa tämän kilpailun. Samanaikaisesti sekä Suomen arkkitehtiliitto SAFA että julkiset rahoittajat vaativat kilpailun noudattavan 150-vuotista suomalaista perinnettä: kaksivaiheista ja anonyymia kilpailua. Tuomaristo arvioi ja valitsee finalistit anonyymisti. Finalistit saavat kehitysapurahan lopullisen ehdotuksen työstämiseen. Suunnittelijoiden henkilöllisyys paljastetaan vasta voittajan valinnan jälkeen. EU-lainsäädännön mukaan kilpailu tuli toteuttaa koko EU:n alueella julkisena hankintana.
Suomen kilpailuperinne on syystäkin ylpeyden aihe. Anonymiteetin ajatuksena on poistaa ennakkoasenteita ja antaa työn puhua puolestaan, olipa kyseessä konkari tai vastavalmistunut arkkitehti. Useat merkittävät suomalaiset arkkitehdit ovat tehneet läpimurtonsa anonyymeissä kilpailuissa. Ne ovat tuottaneet ikonisia rakennuksia, kuten Paimion parantolan (Alvar Aalto, 1933) ja Helsingin keskustakirjasto Oodin (Arkkitehtitoimisto ALA, 2018).
Samanaikaisesti museohanke on erittäin monimutkainen. Museorakennus on osa suurempaa Eteläsataman kehityshanketta, mikä edellyttää koordinointia. Julkinen rahoitus toi mukanaan moraalisen velvoitteen osallisuuteen ja yhteiskehittämiseen. Myös museon työntekijöillä on tärkeää ja syvällistä asiantuntemusta museon erityisolosuhteista, joka olisi ollut hölmöä jättää hyödyntämättä.
Tarvittiin siis kilpailuprosessi, joka yhdisti ensi silmäyksellä ristiriitaiset tavoitteet: yhteiskehittämisen ja anonymiteetin. Arviointiin haluttiin tuoda tavallista laajemmin näkökulmia ja asiantuntemusta, mutta samalla varmistaa anonymiteetti tuomariston työssä. Anonymiteetin vaarantuminen voisi johtaa oikeusprosesseihin, viivästyksiin, luottamuksen menetykseen – tai jopa koko kilpailun uusimiseen.
Vaihe 1: Finalistien valinnan tukeminen
Perinteen ja odotusten mukaisesti suunnittelukilpailulle haettiin hyväksyntä Suomen arkkitehtiliiton SAFA:n kilpailutoimikunnalta, joka myös nimesi kaksi jäsentä tuomaristoon. Kuukausien neuvottelujen tuloksena oli paranneltu versio perinteisestä kaksivaiheisesta kilpailusta.
Oodista (544 ehdotusta) ja Guggenheimin (1715 ehdotusta) kilpailusta tiedettiin, että ensimmäinen vaihe houkuttelee valtavan määrän osallistujia. Tavoitteena ei ollut rikkoa ennätyksiä, minkä vuoksi kilpailun ehtoja rajattiin tietoisesti. Ehdotuksen maksimipituus oli 12 sivua, ja osallistuminen rajattiin valmistuneisiin arkkitehteihin.
Arvio osui oikeaan – kilpailuun saapui 624 ehdotusta. Kaikki ehdotukset julkaistiin verkossa Helsinki Design Weekin aikana syyskuussa 2024.
Tuomariston ensimmäinen etappi oli semifinalistien lista: 20–30 ehdotusta, jotka parhaiten vastasivat kilpailuohjelmassa asetettuihin kunnianhimoisiin vaatimuksiin.
Tavallisesti tuomariston tekemää finalistien valintaa tuetaan asiantuntija-arvioilla kaavoittajilta, rakennesuunnittelijoilta ja talousasiantuntijoilta. Me halusimme mennä pidemmälle.
Museokokemukselle on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Siksi oli tärkeää, että asiantuntemus museotoiminnasta ja urbaanista kulttuurista nostettiin finalistien valinnassa samalle tärkeyden tasolle kuin kustannuslaskenta, kaupunkikuva tai rakenteet. Rekrytoimme kansainvälisesti tunnustettuja urbaanin kulttuurin ja museotoiminnan asiantuntijoita, jotka eivät olleet sidoksissa kilpailun järjestäjätahoon. Heidän tehtävänsä vastasi insinöörien, arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden toimeksiantoa: antaa yksityiskohtaista palautetta oman erikoisalansa näkökulmasta – esimerkiksi näyttelysuunnittelusta, museologistiikasta, kaupunkitapahtumista, ravintolatoiminnasta ja asiakaskokemuksesta.
He kommentoivat muun muassa sitä, kuinka hyvin tekniset tilat soveltuivat suurikokoisten esineiden siirtämiseen, kuinka toteuttamiskelpoisia audiovisuaaliset kokemukset olivat museon sisällä ja sen ulkopuolella, miten työpajatilat toimisivat lapsille, ja kuinka hyvin suunnitelma osoitti ymmärrystä kirjaston merkittävästä roolista tutkimukselle. Riippumattomana koko sidosryhmäprosessin fasilitaattorina tiivistin tämän palautteen lyhyiksi muistioiksi tuomaristoa varten.
Tuomaristo julkisti viisi finalistia 18. joulukuuta 2024. Hyväksyttyään kilpailun toisen vaiheen ehdot, kuten teknisen asiantuntemuksen lisäämisen suunnittelutiimeihin, kukin finalisti sai 50 000 euroa kehittääkseen lopullista ehdotustaan.
Finalistiehdotusten viisi ensimmäistä sivua julkaistiin Helsingin kaupungin Kerro kantasi -palvelussa. Keskustelu verkossa oli vilkasta, kriittistä ja osoitti arkkitehtuurin ymmärrystä. Monet kommentit keskittyivät yksittäisten ehdotusten kritisoimiseen tai peräänkuuluttivat näyttävää ”wow-arkkitehtuuria”. Joidenkin kommenttien perusteella heräsi kysymys, toimiko verkkoalusta myös purkukanavana arkkitehdeille ja muille suunnittelualan ammattilaisille, jotka olivat käyttäneet satoja työtunteja ehdotuksensa tekemiseen – saaden lopulta vain kielteisen päätöksen.
Jälkikäteen ajateltuna kilpailun järjestäjätaho olisi voinut olla selkeaämmin viestiä, että voittajaa ei valita julkaistun materiaalin perusteella, vaan finalisteilla olisi kuukausia aikaa kehittää tai jopa radikaalisti muuttaa ehdotustaan saamansa palautteen pohjalta.
Tavallisesti finalistitiimit kehittävät ehdotustaan pelkästään kirjallisen tuomaripalautteen perusteella. Halusimme mennä pidemmälle. Päätimme tehdä jotakin, mitä ei ole Suomessa aiemmin tehty tässä mittakaavassa: tarjota kaikille finalistitiimeille asiantuntijakonsultointia toiminnallisuudesta ja käyttäjäkokemuksesta.
Vaihe 2: Asiantuntijapalaute
Tammikuussa 2025 neljä asiantuntijaryhmää arvioi finalistiehdotuksia tietämättä suunnittelijoiden henkilöllisyyksiä. Ryhmät olivat:
Arkkitehtuuri- ja designmuseon henkilökunta
opettajat ja kasvattajat
kaupunkikulttuurin asiantuntijat (esim. poliisi, skeittaajat, nuorisotyö)
esteettömyyden asiantuntijat
Asiantuntijat perehtyivät töihin ensin itsenäisesti ja osallistuivat sitten neljän tunnin työpajoihin. Työpajoissa jokaiselle ehdotukselle annettiin täsmälleen sama käsittelyaika. Ulkopuolisena fasilitaattorina vastasin tasapuolisuudesta ja palauteraporttien koostamisesta. Käyttäjätyöpajojen rinnalla kerättiin perinteisillä tavoilla teknistä ja rakenteellista asiantuntemusta.
Prosessin lähtökohtana oli arkkitehtien ammattitaidon ja osaamisen kunnioittaminen. Perehdytyskeskusteluissa asiantuntijoiden kanssa kuvailin kunnianhimoamme sanomalla, että haluamme tehdä tuomariston työstä vaikeampaa tukemalla kaikkia viittä finaaliehdotusta niin, että ne ovat mahdollisimman hyviä. Tavoitteena ei ollut suunnitella kilpailutöitä uudelleen, vaan tukea niiden kantavaa alkuperäistä ajatusta käytännönläheisellä palautteella toiminnallisuudesta ja kokemuksesta. Sen sijaan, että olisimme asettaneet ehdotuksia paremmuusjärjestykseen tai vertailleet niitä keskenään, lähestyimme jokaista ehdotusta tuorein silmin.
Toisin kuin insinöörit tai arkkitehdit, suurin osa mukaan kutsumistamme ihmisistä ei työskentele päivittäin pohjapiirrosten parissa. Neuvotellessamme mallista kohtasimme toistuvasti epäilyksiä siitä, pystyisivätkö nämä muun kuin rakentamisen ammattilaiset olemaan objektiivisia. Nyt olen iloinen, että pysyimme päätöksessämme.
Vaikka opettaja tai skeittaaja ei ehkä työskentele CAD-kuvien kanssa, he tietävät paljon tarpeista ja tiloista. Ensimmäisistä valmistelutapaamisista aina varsinaisiin arviointityöpajoihin asti saimme vahvistusta sille, että olimme tehneet oikean ratkaisun. Asiantuntijamme saapuivat paikalle valmistautuneina, ajoissa sekä kunnioittavalla ja vilpittömällä otteella. Yksi varhaisessa vaiheessa mukaan tullut opettaja kiteytti sen, minkä näimme kaikissa työpajoissa: nähdyksi tulemisen voiman. Hän sanoi: ”Olen otettu siitä, että meidät ja lapset nähdään näin tärkeinä. Että kokemuksemme otetaan mukaan jo tässä vaiheessa – eikä vasta silloin, kun pitää korjata jotain.”
Vaikka olen tehnyt suurimman osan urastani julkisten tilojen parissa, opin näiltä ammattilaisilta valtavasti.
Keskustelimme muun muassa siitä, kuinka tärkeää on tarjota rauhoittumiseen soveltuvia tiloja neurokirjolla oleville kävijöille tai taaperoille, joilla on kiukkukohtaus. Eräs opettaja kertoi, että koululaisille suunnatuissa työpajoissa työskentelytilan ja wc-tilojen välinen etäisyys vaikuttaa aikuisten ja lasten suhteeseen ryhmässä – ja näin ollen myös vierailun kustannuksiin.
Opimme, että museon kirjasto ei koostu pelkästään kirjoista vaan myös piirustuksista ja malleista, ja että suunnittelijat ja tutkijat saattavat viettää päiviä tai viikkoja työskennellen tietyn aineiston parissa. Puhuimme siitä, miten Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttely voi koostua vitriineissä olevista arvokkaista esineistä, mutta yhtä hyvin se voi olla äänekäs ja sotkuinen tuotantoketju tai suuri kone. Keskustelimme myös siitä, että museon liiketoimintamalli nojaa tapahtumatiloihin, jotka tarjoavat huikeita kaupunkinäkymiä ja joita voidaan käyttää myös aukioloaikojen ulkopuolella.
Erityisesti mieleeni jäi opettaja, joka sanoi maiseman, seinän, hissin ja oven, koko museorakennuksen, olevan pedagoginen väline, ei vain näyttelyjen tausta. Toinen unohtumaton huomio tuli esteettömyyden asiantuntijalta. Hän korosti, että myös heidän, joilla on erityistarpeita, on tärkeää voida liikkua museossa yhdessä seuralaistensa kanssa niin, ettei hissi pakota heitä kiertämään eri reittiä.
Yhteiskehittämisen seurauksena me kilpailun järjestäjät, ja minä fasilitaattorina, paransimme valmiuttamme inklusiiviseen vuorovaikutukseen. Opimme käyttämään kuohotulosteita pohjapiirustuksissa ja huomasimme, että pienet 3D-tulosteet rakennuksista eivät olleet hyödyksi vain sokeille asiantuntijoille, vaan kaikille osallistujille.
Työpajojen jälkeen paketoimme palautteet yhdessä projektipäällikkö Reetta Turtiaisen ja kilpailusihteeri Jussi Vuoren kanssa. Ne liitettiin raportteihin yhdessä tavanomaisen teknisen, rakenteellisen ja taloudellisen analyysin kanssa. Jokainen tiimi sai laajan yleispalautepaketin sekä yksityiskohtaista palautetta omasta ehdotuksestaan. Palautteen laajuus ja yksityiskohtaisuus ylitti selvästi kilpailujen tavanomaisen tason.
Vaihe 3: Asiantuntijatyöpajat Helsingissä
Aiempien vaiheiden lisäksi tarjosimme jokaiselle finalistitiimille mahdollisuuden nähdä rakennuspaikka Helsingissä ja saada kolmen tunnin asiantuntijakonsultaatio aiheista kuten museopedagogiikka, näyttelysuunnittelu, ravintola- ja kahvilatoiminta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, museotoiminta, kuratointi, audiovisuaalinen suunnittelu ja tapahtumat. Vaikka tämä edellytti merkittävää taloudellista panostusta, näimme sen sekä keinona nostaa lopullisten ehdotusten laatua että tasa-arvoinvestointina kansainvälisessä kilpailussa. Suunnittelimme prosessin sillä oletuksella, että ainakin osa tiimeistä olisi ulkomailta ja monilla ei olisi ollut aikaa, rahaa tai mahdollisuutta tulla Helsinkiin kilpailun ensimmäisessä vaiheessa.
Konsultaatiot noudattivat samaa kaavaa:
Ehdotuksen esittely ja alustavat ajatukset tuomariston palautteesta (20 min)
Asiantuntijakeskustelu ehdotuksen vahvuuksista ja haasteista suunnittelutiimin osallistumatta keskusteluun (30 min)
Tauko (15 min)
Vuoropuhelu suunnittelutiimin ja asiantuntijoiden välillä, keskittyen niihin asioihin, joista suunnittelutiimi halusi keskustella (90 min)
Vierailu museotontilla
Otimme anonymiteetin ja luottamuksellisuuden kysymykset erittäin vakavasti. Kaikki asiantuntijat saivat koulutuksen luottamuksellisuudesta ja allekirjoittivat salassapitosopimukset. Teimme selväksi etukäteisviestinnässä ja työpajan alussa, että asiantuntijat tunsivat kilpailuohjelman, mutta eivät olleet osa tuomaristoa eivätkä vaikuttaisi voittajan valintaan. Suunnittelutiimit saivat matkakustannuksiin stipendin, mutta järjestivät itse matkansa ja majoituksensa. Tuomaristolle ei ilmoitettu työpajojen ajankohtaa eikä paikkaa. Asiantuntijat, myös allekirjoittanut, saivat tietää suunnittelijoiden henkilöllisyydet vasta aamulla kätellessä – näin vältettiin utelias googlaus tai muu tiedonhaku. Fasilitaattorina korostin, että oli tiimien vastuulla käyttää asiantuntijoita omaa työskentelyään hyödyntävällä tavalla, ja että heillä oli täysi vapaus päättää, miten ja missä määrin he hyödyntäisivät saamaansa palautetta. Anonymiteetin varmistamiseksi työpajoista ei tehty kirjallista dokumentointia eikä keskusteluista raportoitu tuomaristolle.
Myönteinen ja hyödyllinen kokemus
Teimme monia asioita uudella tavalla ja kohtasimme matkan varrella epäilyksiä ja kritiikkiä. Siksi halusimme oppia prosessista. Työpajojen jälkeen kerätty anonyymi palaute osoitti, että olimme oikealla tiellä. Työpajakokemus sai keskiarvoksi 4,7 ja mediaaniksi 5 asteikolla yhdestä viiteen. Työpajojen hyödyllisyys nyt ja tulevia kilpailuja varten sai keskiarvon 4,6 ja mediaanin 5. Suurin osa osallistuneista arkkitehdeistä suosittelisi mallin käyttöä tulevissa kilpailuissa.
Palkitsevinta palautetta oli arvostuksen osoittaminen laaja-alaiselle asiantuntemukselle. Eräs vastaavista arkkitehdeista kirjoitti, että asiantuntijat antoivat arvokasta osaamista häiritsemättä projektia. Hän koki, että asiantuntijat pyrkivät tukemaan taustalla olevaa suunnittelukonseptia mahdollisimman pitkälle. Toinen arkkitehti kertoi, että asiantuntijoiden reaktiot vahvistivat heidän omia oletuksiaan ja antoivat inspiraatiota jatkokehitykseen. Useat suunnittelijat arvostivat asiantuntijoiden valmistautumista juuri heidän ehdotuksensa ymmärtämiseksi.
Asiantuntemuksen laajentaminen
Palautteesta käy myös ilmi, että monet finalisteista arvostavat, kuten mekin, anonyymin kilpailun perinnettä. Vaikka osallistamisen hyöty koettiin suureksi, osa suunnittelutiimien jäsenistä toi esiin huolen anonymiteetin turvaamisesta. Kuten eräs suunnittelija totesi, ”jos anonymiteetti voidaan taata, tämä on erittäin tehokas menetelmä.”
Otamme huolen vakavasti. Teimme tietoisia valintoja anonymiteetin suojelemiseksi. Samalla on syytä sanoa, että perinteisissäkin kilpailuissa suunnitelmia tarkastelevat usein kaavoittajat, rakenneinsinöörit tai talousasiantuntijat. Joskus he jopa tapaavat tiimejä kilpailun loppuvaiheessa. Asiantuntijapiirin laajentaminen taloutta, suunnittelua ja tekniikkaa monipuolisempaan osaamiseen osoittaa arvostusta ja lisää julkisen hankkeen legitiimiyttä. Se viestii vammaisjärjestöille, henkilöstölle, kuraattoreille, skeittareille, ravintoloitsijoille, poliiseille, tutkijoille, opettajille ja taidekasvattajille, että heidän asiantuntemustaan todella tarvitaan onnistuneiden julkisten tilojen suunnittelussa. Kokemuksemme vahvistaa, että opettaja, tapahtumatuottaja tai vammaisasiantuntija voi tuoda projektiin yhtä paljon asiantuntemusta, objektiivisuutta ja luottamuksellisuutta kuin insinööri.
Uusi standardi innovatiiviselle hankinnalle?
Toimin kymmenen vuotta Helsingin kaupungilla johtavana viranhaltijana vastaten suurista investoinneista kirjastoihin, museoihin, liikunta- ja kulttuurikeskuksiin. Näin jälkikäteen ajatellen, olisin toivonut tämän kaltaista mallia hankintastandardiksi.
Ratkaisevaa oli asiantuntijoiden roolin määrittely. He suhtautuivat suunnitelmiin kunnioittavasti ja näkivät roolinsa neuvonantajina, eivät kriitikoina tai arvioijina. Ne, jotka tapasivat tiimejä, olivat riittävän etäällä tilaajaorganisaatiosta. Merkkinä onnistumisesta, useimmat asiantuntijat näkivät potentiaalia kaikissa ehdotuksissa.
Hyödyt tilaajalle ovat ilmeiset. Tällainen osallistaminen auttaa tiimejä välttämään virheitä, jotka voisivat muuten vesittää erinomaisen idean. Esimerkiksi: jos et työskentele museoissa tai lasten kanssa päivittäin, et välttämättä ajattele, mihin laittaa 50 reppua, kun innokas ja ehkä märkä päiväkotiryhmä astuu museoon – mutta asian ratkaisematta jättäminen voi pilata koko aulatilan kokemuksen sekä lapsille että muille museokävijöille.
Kilpailu oli julkinen hankinta. Julkinen hankinta on alue, joka kaipaa kipeästi innovaatioita. Kokeilumme osoittaa, että huolellisella suunnittelulla on mahdollista löytää tasapaino anonymiteetin ja osallistamisen välillä. Osallistavat käytännöt voivat säästää paljon turhautumista ja konflikteja myöhemmässä vaiheessa. Hissin tai työpajatilojen wc:n sijainti on helpompi ja halvempi ratkaista tässä vaiheessa kuin myöhemmin.
Mitä seuraavaksi?
Kilpailutiimeillä on aikaa jättää lopulliset ehdotuksensa 6. kesäkuuta saakka. Kehitetyt ehdotukset julkaistaan 17. kesäkuuta Helsingin kaupungin Kerrokantasi-alustalla yleisön kommentoitaviksi. Voittaja julkistetaan syyskuussa 2025.
Voittajan julkistaminen käynnistää uuden vaiheen yhteiskehittämisessä ja osallistamisessa. Koska kyseessä on merkittävä investointi Helsingille ja Suomelle, osallistaminen on tärkeää hankkeen hyväksyttävyyden kannalta. Se on myös testi voittaneelle arkkitehtitiimille. Heidän on osattava luovia sidosryhmien ja kansalaisten usein ristiriitaisten toiveiden, hankkeen budjetin, rakenteellisten rajoitteiden sekä alkuperäisen konseptinsa välillä. Perinteiset anonyymin arkkitehtuurikilpailujen käytännöt eivät huomioi suunnittelijoiden kykyä ja halukkuutta yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen.
Toivon, että tällaisesta osallistamisesta ja yhteissuunnittelusta tulee tulevaisuudessa normi merkittävien rakennusten suunnittelussa. Kun osallistaminen tehdään hyvin, se lisää sekä innovatiivisuutta että hyväksyttävyyttä. Ja mikä organisaatio sopisi paremmin luomaan uusia suunnittelun standardeja kuin Arkkitehtuuri- ja designmuseo?
Tommi Laitio on kansainvälisesti tunnustettu julkisten tilojen, osallistamisen ja innovaation asiantuntija ja strategisti. Hän suunnitteli ja fasilitoi kilpailun osallistamisprosessin kilpailuorganisaation kanssa. Laitio toimi Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajana 2017–2021 ja maailman ensimmäisenä Bloomberg Public Innovation Fellow´na yhdysvaltalaisessa Johns Hopkinsin yliopistossa 2022–2024. www.tommilaitio.com
Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön hallitusta on vahvistettu kahdella uudella nimityksellä. Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sekä Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön toimitusjohtaja Jannica Fagerholm ovat aloittaneet uuden valtakunnallisen arkkitehtuuri- ja designmuseon perustamisesta vastaavan hallituksen jäseninä 23.4.2025.
Yleisradiota vuodesta 2018 johtanut Merja Ylä-Anttila on pitkän linjan journalisti. Ennen Yleen tuloaan hän työskenteli useassa tehtävässä MTV3:ssa vuodesta 1984. Viestintää, valtio-oppia ja poliittista historiaa Helsingin yliopistossa opiskellut Ylä-Anttila toimii lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien valtuustossa, Yleisradion Eläkesäätiön hallituksessa ja on Huoltovarmuusneuvoston jäsen.
Merja Ylä-Anttila / Kuva: Johanna Kannasmaa, Yleisradio
KTM Jannica Fagerholm työskentelee Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön toimitusjohtajana. Säätiö tukee lääketieteellistä tutkimusta ja ylläpitää Villa Gyllenberg -taidemuseota. Fagerholm toimii Keskon, Mandatumin ja Solidiumin hallituksissa ja nousi tänä keväänä myös Sanoman hallitukseen. Lisäksi hän toimii Suomen taidesäätiöiden yhdistyksen hallituksessa. Tuoreessa Talouselämän Päättäjänaiset-listauksessa Fagerholm sijoittuu sijalle seitsemän Suomen 100 vaikutusvaltaisimman päättäjänaisen joukossa.
Jannica Fagerholm / Kuva: Tomi Parkkonen
Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseoäätiön hallituksen puheenjohtajana jatkaa Timo Laitinen ja varapuheenjohtajana Anne Korkiakoski. Hallituksesta jäävät pois Stefan Björkman ja Juha Lemström. Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön perustivat kevällä 2022 Suomen valtio ja Helsingin kaupunki. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea arkkitehtuuri- ja designmuseotoimintaa sekä edistää, tukea ja tehdä tunnetuksi arkkitehtuuria ja muotoilua.
Säätiön tavoitteena on perustaa uusi, kansainvälisesti korkeatasoinen arkkitehtuuri- ja designmuseo, jonka uudisrakennus sijoittuu Helsingin Eteläsatamaan. Säätiö vastaa museon varainhankinnasta ja hallitsee museon pääomia. Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo sulautuivat kokoelmineen säätiöön 1.1.2024.
Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön hallituksen jäsenet ovat:
Mikko Aho, arkkitehti Jannica Fagerholm, toimitusjohtaja, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö Pauli Kariniemi, osastopäällikkö, ylijohtaja, valtiovarainministeriö Anne Korkiakoski, hallitusammattilainen Timo Laitinen, OTK Susanna Pettersson, toimitusjohtaja, Suomen kulttuurirahasto Anna Valtonen, rehtori, Konstfack Merja Ylä-Anttila, toimitusjohtaja, Yleisradio
Viisi ehdotusta on valittu jatkamaan toiseen vaiheeseen Helsingin Eteläsatamaan sijoittuvan uuden museorakennuksen kansainvälisessä suunnittelukilpailussa. Ehdotuksista voi keskustella Kerro kantasi -palvelussa 31.1.2025 saakka.
Ehdotukset valittiin uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon yleiseen ja kansainväliseen suunnittelukilpailuun palautetuista 624 kilpailuehdotuksesta. Kilpailussa etsitään suunnitelmaa Helsingin historialliseen Eteläsatamaan rakennettavan, kokonaislaajuudeltaan noin 10 000 m²:n suuruisen museorakennuksen toteuttamiseksi. Ehdotukset on jätetty kilpailuun anonyymeina, ja ne olivat yleisön nähtävillä verkkogalleriassa syys–marraskuussa 2024.
Ehdotukset ovat:
096 Tyrsky
351 Kumma
486 Moby
545 Tau
616 City, Sky and Sea
“Olemme vaikuttuneita kansainvälisen suunnittelukilpailun saamasta laajasta huomiosta ja haluamme kiittää kaikkia 624 työryhmää, jotka osallistuivat kilpailuun näkemyksellään uudesta museorakennuksesta Helsingin Eteläsataman arvokkaalle alueelle. Viiden lupaavimman ehdotuksen valitseminen satojen kiinnostavien töiden joukosta oli sekä inspiroiva että haastava tehtävä. Lämmin kiitos myös tuomariston jäsenille heidän sitoutumisestaan – työ jatkuu”, toteaa Kaarina Gould, Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja ja tuomariston jäsen.
”Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon perustaminen on ainutlaatuinen mahdollisuus Suomen arkkitehtuuri- ja muotoilualalle. Museo syntyy aikana, joka heijastaa laajempaa kulttuurista murrosta. Vaatimukset, tarpeet ja mahdollisuudet uudelle instituutiolle ovat juuri nyt valtavia ja äärimmäisen innostavia. Tuomaristona otimme haasteen vastaan ja valitsimme suuresta ehdotusten joukosta viisi finalistia. Jatkoon valitut ehdotukset ovat kiehtovia – ne ovat yhtä aikaa ajankohtaisia ja ajattomia. Toivon, että Suomi ihastuu niihin,” toteaa Gus Casely-Hayford, Lontoossa keväällä 2025 avattavan uuden V&A East -museon johtaja.
”Kaikki viisi finalistia edustavat erilaisia näkemyksiä kutsuvasta ja inspiroivasta museosta, joka sijoittuu yhdelle Helsingin merkittävimmistä alueista. Yhteistä näille ehdotuksille on se, että niissä on potentiaali kehittyä vaikuttaviksi ja kestävää arkkitehtonista laatua edustaviksi rakennuksiksi. Tuomariston mielestä kaikilla ehdotuksilla on vahva ja omaleimainen kaupunkitilallinen läsnäolo, ja niiden erinomaiset tilalliset ominaisuudet tarjoavat erinomaiset edellytykset uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon monipuolisille näyttelyille ja tapahtumille. Seuraavassa vaiheessa ehdotuksia kehitetään edelleen vastaamaan kestävän tulevaisuuden vaatimuksiin”, toteaa Beate Hølmebakk, arkkitehti, professori ja Manthey Kula -arkkitehtitoimiston osakas Oslosta.
Kilpailun toisessa vaiheessa suunnitelmia kehitetään tuomariston ja asiantuntijoiden palautteen pohjalta
Kilpailun toisessa vaiheessa jatkoon valittuja ehdotuksia kehitetään tuomariston ja asiantuntijoiden antaman palautteen pohjalta.
Erityistä huomiota tullaan kiinnittämään rakennusten vähähiilisyyteen ja kiertotalouteen esimerkiksi hiilijalanjälkilaskureiden avulla. Rakennusten käytettävyyden kehittämiseksi järjestetään työpajasarja, jossa suunnittelutiimit ja eri käyttäjäryhmien edustajat pääsevät työskentelemään yhdessä. Työpajojen fasilitaattorina toimii julkisen innovaation asiantuntija Tommi Laitio, joka työskentelee Los Angelesissa.
Myös yleisöllä on mahdollisuus kommentoida ehdotuksia 31. tammikuuta 2025 asti Helsingin kaupungin Kerro kantasi -palvelussa. Kooste keskustelusta lähetetään tiedoksi kilpailutiimeille, jotka voivat hyödyntää kommentteja ehdotuksen kehittämisessä.
Jatkoon valituista kilpailuehdotuksista julkaistaan pääkuvat ja tiivis yhteenveto. Tuomaristolla on ollut käytössään laajempi aineisto, joka sisältää pohjapiirustuksia, asemapiirustuksia ja muita kilpailuohjelmassa edellytettyjä materiaaleja.
Suunnittelukilpailun toinen vaihe alkaa helmikuussa 2025, ja se jatkuu toukokuun loppuun asti, jolloin kilpailijat palauttavat kehittämänsä ehdotukset. Kilpailun tulokset julkaistaan syyskuussa 2025.
Jokainen toiseen vaiheeseen valittu tiimi saa 50 000 euron palkkion, joka maksetaan kahdessa erässä: 30 000 euroa maksetaan toisen vaiheen alussa ja 20 000 euroa sen päättyessä. Kilpailun lopuksi tuomaristo myöntää palkinnot: ensimmäinen sija palkitaan 50 000 eurolla, toinen sija 35 000 eurolla ja kolmas sija 25 000 eurolla. Lisäksi kahdelle suunnitelmalle on varattu 20 000 euron lunastus.
Ehdotukset ovat:
96 Tyrsky
Kaarevakattoinen, kauttaaltaan vihreällä kuparilla verhoiltu rakennus sopii rantamaisemaan, ja se kunnioittaa maltillisella korkeudellaan olemassa olevaa ympäristöä. Rakennus koostuu useasta suorakulmaisesta kappaleesta, jotka lomittuvat toisiinsa siten, että keskelle syntyy pieni sisäpiha, jonka kautta saadaan päivänvaloa myös rakennuksen keskelle. Kaarevana poimuileva katto kertoo, että kyseessä on viereisistä kortteleista poikkeava julkinen rakennus. Ehdotus on hyvä esimerkki massiivipuun käytöstä kantavissa rakenteissa ja sisäpuolisissa pinnoissa.
351 Kumma
Uudesta museorakennuksesta on muodostettu hyvin tiivis ja matala, jolloin tärkeitä näkymiä Tähtitornin puistosta kohti Kauppatoria ja Katajanokkaa säilyy. Rakennuksella on mataluudestaan huolimatta voimakas karaktääri. Se on mittasuhteiltaan kaunis, ja viistot porrastetut seinät kolmiomaisine aukkoineen viittaavat ikiaikaisiin historiallisiin aiheisiin. Muista ehdotuksista poiketen rakennukseen päästään sekä Kauppatorin että Laivasillankadun puolelta siten, että pohjakerroksen näyttelytila avautuu kävijöille heti sisälle tultaessa.
486 Moby
Ehdotus ottaa poikkeuksellisella tavalla kantaa rakennuspaikan näkymiin ja museon asemaan julkisena rakennuksena Makasiinirantaan suunniteltujen kortteleiden kyljessä. Uudisrakennukselle on suunniteltu kiilamainen kapeneva pohjamuoto, jolloin sen vierelle jää tilaa näkymille rannasta kohti Tähtitorninvuorta. Museovieraiden liikkuminen rakennuksen tiloista toisiin on suunniteltu huolellisesti, ja rakennuksesta eri suuntiin avautuvat näkymät on huomioitu ansiokkaasti. Kompaktin muodon, loogisen rakennejärjestelmän ja kierrätysmateriaalien käytön ansiosta rakennus on resurssitehokas.
545 Tau
Rakennus on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan veistoksellinen. Se todistaa, että maamerkin aseman voi saavuttaa myös muuten kuin erottumalla ympäröivästä kaupunkirakenteesta poikkeavilla muodoilla tai materiaaleilla. Suunnitelmassa korostuu uuden museorakennuksen asema Kauppatorin jatkeena siten, että se ottaa vastaan kävijävirrat koko pohjoisjulkisivullaan, joka yhdistyy Vironaltaan vesipeiliin.
616 City, Sky and Sea
Kaarevien seinä- ja kattopintojensa ansiosta uusi rakennus näyttää telttamaisen kevyeltä rantamaisemassa, johon se asettuu luontevasti olemassa olevan korttelirintaman edustalle. Museolle on suunniteltu persoonallinen ja vahva tilarakenne: keskushallia kiertävistä näyttelytiloista avautuu tarkoin valittuja näkymiä merelle ja ympäröivään kaupunkiin.
Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon suunnittelukilpailu
Kilpailun järjestää Suomen valtion ja Helsingin kaupungin museohanketta varten perustama Kiinteistö Oy ADM yhteistyössä Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n ja Helsingin kaupungin kanssa. Museohankkeen mahdollistavat Helsingin kaupungin, Suomen valtion sekä useiden yksityisten säätiöiden ja rahastojen tuki.
Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja, filosofian tohtori, dosentti Susanna Pettersson on nimetty Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön hallitukseen.
Susanna Pettersson on tehnyt ansiokkaan uran museoalalla. Ennen nykyistä tehtäväänsä Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtajana Pettersson on työskennellyt Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajana ja sitä ennen muun muassa Ateneumin taidemuseon johtajana, Suomen Lontoon instituutin johtajana, Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtajana sekä eri tehtävissä Valtion taidemuseossa.
”Susanna Pettersson tuo säätiön hallitukseen vahvan museo- ja kokoelmaosaamisensa. Hänen kansainvälinen kokemuksensa tarjoaa arvokasta näkökulmaa uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kehittämiseen”, sanoo Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön puheenjohtaja Timo Laitinen.
”Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakentamisella on vahva symboliarvo. Uusi museo vahvistaa Suomen roolia arkkitehtuuri- ja muotoilumaana ja tulee tarjoamaan kaivatun foorumin tutkimukselle, innovatiiviselle yleisötyölle sekä kansainvälisesti kiinnostavalle näyttely- ja kokoelmatoiminnalle. Rakennettu ympäristö, arkkitehtuuri ja muotoilu koskettavat jokaista meistä”, sanoo Susanna Pettersson.
Vuonna 2022 perustetun Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön hallituksen puheenjohtajana toimii OTK Timo Laitinen ja varapuheenjohtajana hallitusammattilainen Anne Korkiakoski. Lisäksi hallituksen muodostavat arkkitehti (SAFA) Mikko Aho, Föreningen Konstsamfundetin toimitusjohtaja Stefan Björkman, Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö Pauli Kariniemi, arkkitehti (SAFA) Juha Lemström sekä Taidekorkeakoulu Konstfackin rehtori Anna Valtonen. Susanna Pettersson liittyi hallituksen jäseneksi lokakuussa 2024.
Säätiön tavoitteena on perustaa Suomeen uusi, kansainvälisesti korkeatasoinen arkkitehtuuri- ja designmuseo. Suunnittelukilpailu museon uudisrakennuksesta Helsingin Eteläsatamaan on parhaillaan käynnissä. Arkkitehtuurimuseo ja Designmuseo kokoelmineen sulautuivat säätiöön tammikuussa 2024. Säätiön syksyllä 2023 perustama ja omistama AD-museo Oy ylläpitää nykyisen Arkkitehtuuri- ja designmuseon toimintaa ja edistää uuden museon perustamista yhdessä säätiön kanssa. AD-museo Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii säätiön toimitusjohtaja Kaarina Gould ja varapuheenjohtajana Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen.
Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon rakennushankkeesta ja museorakennuksen suunnittelukilpailusta vastaa tarkoitusta varten perustettu Kiinteistö Oy ADM. Yhtiön omistus jakautuu puoliksi hankkeen päärahoittajien Helsingin kaupungin ja Suomen valtion kesken. Kiinteistöosakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Juha Lemström ja varapuheenjohtajana Mikko Aho.
Helsingin Eteläsatamaan sijoittuvan uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kansainvälinen suunnittelukilpailu on kerännyt yhteensä 623 ehdotusta arkkitehtiryhmiltä ympäri maailmaa. Kilpailun ensimmäinen vaihe päättyi 29. elokuuta 2024, ja siihen osallistuneet ehdotukset ovat nyt nähtävillä verkkogalleriassa: http://competitiongallery.admuseo.fi
Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa keskitytään hakemaan toiminnalliset ja taloudelliset perusedellytykset täyttävää ehdotusta, joista tuomaristo valitsee 3–5 jatkoon pääsevää ehdotusta. Joulukuussa 2024 julkistettavat ehdotukset etenevät kilpailun toiseen vaiheeseen, jossa suunnitelmia kehitetään edelleen museon eri käyttäjäryhmien tarpeita vastaaviksi. Jatkoon valitut ehdotukset palkitaan kukin 50 000 eurolla, ja kilpailussa jaettava kokonaispalkintosumma on enintään 400 000 euroa.
“Uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon kilpailuohjelma perustuu kunnianhimoiselle visiolle suunnittelijan työkalujen avaamisesta kaikkien käyttöön. Rakennuksen on täytettävä sille asetetut korkeat ympäristötavoitteet ja oltava samanaikaisesti arkkitehtonisesti ainutlaatuinen sekälähestyttävä ja inspiroiva. Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo on kohtaamispaikka osallistumiselle ja luovuudelle. Toisaalta se tarjoaa tilan rauhoittumiseen ja pohdiskeluun. Tuomaristo on vaikuttunut kilpailuun osallistuneiden ryhmien harkituista ja innovatiivisista tulkinnoista siitä, kuinka uusi museo voi palvella yleisöjämme parhaalla mahdollisella tavalla”, kertoo Kaarina Gould, Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja ja juryn jäsen.
Helsingin pormestari Juhana Vartiainen on korostanut hankkeen merkitystä kaupungin asemalle arkkitehtuurin ja muotoilun keskuksena. ”Uusi museo vahvistaa Helsingin asemaa merkittävänä muotoilu- ja arkkitehtuurikohteena. Olemme vaikuttuneita kilpailuehdotusten korkeasta laadusta”, pormestari totesi.
Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala puolestaan painotti museohankkeen kansallista merkitystä. ”Uudessa museossa kansallisesti ja kansainvälisesti arvostettu muotoilumme ja arkkitehtuurimme saa ansaitsemansa tilat. Suomen hallitus on vahvasti sitoutunut uuden museon toteuttamiseen, ja se tulee olemaan arvokas perintö tuleville sukupolville.”
Suunnittelukilpailun järjestävät Helsingin kaupungin ja Suomen valtion omistama Kiinteistö Oy ADM sekä Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiö yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n ja Helsingin kaupungin kanssa. Kilpailun valmisteluun ovat osallistuneet myös Haahtela-kehitys ja museon kansainvälinen strateginen kumppani DVDL.
Toiseen vaiheeseen siirtyvät ehdotukset julkistetaan syyskuussa 2025, ja uuden museorakennuksen on suunniteltu valmistuvan vuonna 2030. Museon tarkoituksena on tarjota kansainvälisen tason näyttelytilat sekä luoda elävä kohtaamispaikka luovuudelle ja osallistumiselle.
Suunnittelukilpailun 13-jäseninen tuomaristo koostuu kotimaisista ja kansainvälisistä arkkitehtuurin, muotoilun, kestävän rakentamisen, museoalan ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijoista.
Mikko Aho, tuomariston puheenjohtaja, arkkitehti SAFA, Kiinteistö Oy ADM:n hallituksen varapuheenjohtaja Juha Lemström, tuomariston varapuheenjohtaja, arkkitehti SAFA, Kiinteistö Oy ADM:n hallituksen puheenjohtaja Gus Casely-Hayford, Lontoossa 2025 avautuvan uuden V&A East -museon johtaja Beatrice Galilee, arkkitehti, kansainvälisen The World Around -arkkitehtuuritapahtuman perustaja ja johtaja Kaarina Gould, Suomen arkkitehtuuri- ja designmuseosäätiön toimitusjohtaja Salla Hoppu, arkkitehti SAFA, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan johtava arkkitehti Beate Hølmebakk, oslolaisen Manthey Kula -arkkitehtitoimiston osakas, arkkitehti ja professori Riitta Kaivosoja, opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuri- ja taidepoliittisen osaston ylijohtaja Matti Kuittinen, arkkitehti, professori, Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kestävän rakentamisen professori Sari Nieminen, arkkitehti SAFA, Arkkitehtitoimisto Sari Nieminen Oy Miklu Silvanto, muotoilija, yrittäjä, AD-museo Oy:n hallituksen jäsen Anni Sinnemäki, Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan apulaispormestari Hannu Tikka, arkkitehti SAFA, Arkkitehtityöhuone APRT Architects
